HULLUNPYÖRÄ

HULLUNPYÖRÄ

Pilvet karkaavat,
aika seisahtuu sijoilleen päättymättömän alkuun;
siihen pisteeseen jota ei ole ja joka on,
siepaten ajatukset mukaansa uuteen maailmaan.

Virta valuu sileänä kuvastimena,
valkoinen lautta lipuu huoletonna loppuaan kohden;
määrätietoisena kohti minuutensa tuhoa.
Syntyäkseen ajassa lautaksi,
ajelehtimaan sileässä kuvastimessa lopun loppuun
tai alun alkuun - miten kukin tahtoo tulkita.

Herkät,
tuulessa värähtelevät vanamot edellisestä kesästä,
niiden kevyen aistillinen huumaava tuoksu;
se valuu sietämättömän raskaana ajuni syvyyksistä
willinä kieppuvaan eetoksen hullunpyörään muiden,
tulevasta kesästä odotettujen aistimusten kera.

Pilvien hölynpöly-täytteinen täkki yllä,
sinisen taivaan alle pysähtyneessä äänettömyydessä;
siinä tyvenessä katson tuntikausia auringonsiltaa;
annan sen lempeän kosketuksen hyväillä
ahavan karkeasti kohtelemia kasvoja.

Haihattelevan valveuneni halki ponnistan
ensimmäisen kohdalle osuvan siipiniekan selkään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!