tiistai 17. toukokuuta 2011

ORASTAVASSA RAPAKOSSA


ORASTAVASSA RAPAKOSSA

Unettava sateenropina herättää oitis,
kesken lokoisan matkan Unimeren kaupunkiin.
Kaappaa mukaansa.

Siinäpä lojut lavitsalla pöllästyneenä,
mielikuvitus kiikkuu katossa apinan lailla mieltä vailla.

Ja kun yrittää laskea pisaroita useammankin kerran,
menee helposti sekaisin;
miljardin jälkeen tulee aina Kreikka.

Uni ei tule takaisin - kasaantuu virraksi rännissä,
pujahtaa syöksytorveen
ja ryöppyy siitä lätäköksi pihalle lasten iloksi.

Yhen äkin äkkäät seisovasi orastavassa rapakossa,
eikä palele kun äiti kysyy;
ryystät vain nokasta molemmat vihreät tangot,
siistit tuloksen kurapuvun hihan resorilla.
ja pyydät olemaan hoppuamatta sen ruoan kera.
Kyllä täältä vielä joskus tullaan kun ehditään.

Tiheä sade liottaa tuoksun irti odelmasta,
se leviää pökerryttävänä taikana;
tihkuisena loitsuna pistää koivut vihertämään.

Valmistaa vaellukselle yöttömään yöhön.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Siinä se on. Kevät. Sateen jälkeinen odelman tuoksu ja koivunlehtien silmujen avautuminen.
    Kotvanen vielä aikaa odotukselle.
    vatukka

    VastaaPoista
  2. Vatukalle:
    Se on siinä. Ensimmäinen aistinautinto kun kevät tulvii humeettiin.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi