MiERONTiE 8

MiERONTiE 8

Toukokuun autereinen valo,
aamun hereä, vaativa kaje laheine sävyineen
värittää hämyineen salon syrjällä aution talon.

Harmaan töllin metsittynyt ranttee täynnäns'
sikin sokin risteäviä muinaisten sielujen
menneisyyden polkuja haamujen kuljettavana.

Likeisen lompolon hetteiseltä rannalta
huutava kuovi ilmoittaa yhden rajan,
toisen taivaanrantaan muodostuva
pumpulilampaiden isoava katras.

Kolmannen uksen sulkeva rautainen säppi,
neljännen riu'un nokassa roikkuva rätti;
viirin virkaa tekemässä tässä aaveiden pihapiirissä.

Pois hairahtuneet on äänet haaveiden maahan.
Elämän saartama pysähtyneisyyden neliö
potenssiin hiljaisuus toiseen.

Se näyttää tälle konnulle harhautuneelle oudolle,
omista suunnitelmistaan pois eksyneelle
just' äkin sijoillensa pysähtyneelle vastauksen
kivuliaaseen kysymykseen
jota ei tahtoisi kuitenkaan esittää.
Ainakaan itselle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!