HYVÄSSÄ TUULESSA

HYVÄSSÄ TUULESSA

Niin,
ja sitten taivaan rusoinen kuumotus
yöttömän yön äärimmäisellä kaarella,
syvimmällä, pyhimmällä hetkellä.
Kun jo ollaan matkalla haaveiden siivin Unimaahan;
jos ollaan - se sykähdyttää joka kerta.
Rumputulta lyö rinnan sykkivä pumppu.

Taivaanrannan päällä poutapilvien puunto,
horisontissa tunturien kiireiden siinto
siinä alituinen mielenkiinto;
haikeasta iloon ailahteleva mielen muunto vaikeasta,
oikeasta miehisen miehen muodosta poiketen.

Sanoisinko kaikille ystävilleni;
tämä on tässä,
elämässä ainut ehyt, lyhyt, ohut ja kevyt hetki - retki,
tola jolloin tasapaino asettuu niin vankasti olotilaansa,
että toiseen vaakakuppiin saa kyllä pinota rankasti,
jos mielii sitä keinuttaa.

Miksi ylipäänsä keikuttaa venettä,
joka purjehtii myötäleeseen hyvässä tuulessa?
Siinä on kyydissäolija samassa jamassa,
somassa omassa purressaan kaiken muun lomassa.
Ei vain huomaa sitä,
surressaan joskus satunnaisesti; elettyä elämää.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!