perjantai 28. lokakuuta 2011

RUNOiLiJA SiMONiDES


RUNOiLiJA SiMONiDES

Narkissoksen tauti, joka itsessään jo alkoi ja syntyi muinaisen Kreikan esiasteilla, otti taas viikolla pitkän harppauksen täystuhon suuntaan nimen omaan kreikkalaisten toimiessa substanssina ja ponnahduslautana.

Sen leviämistä ja täystuhovaikutusta voi kuvata parhaiten vertaamalla sitä syöpään. Siihen sopivat tismalleen samat oireet. Se muhii ensin piilevänä, aina siihen saakka kun se on havaittu; tuolloin yleensä on jo liian myöhäistä tehdä korjausleikkauksia. Tuhoisat etäpesäkkeet ovat jo siinä vaiheessa levinneet kaikkialle viattoman tietämättömässä neitseellisessä kehossa.
Tässä tapauksessa puhutaan €urooppalaisten ihmisyhteisöjen massasta. €uvostoliitosta.

Tokihan korjauksia tuhon estämiseksi tehdään paniikkitilanteessa hätäratkaisuina par'aikaakin, etupäässä taikoja, mustaan magiaan ja loitsujen luentaan verrattavaa lisävelka- ja vakuushuuhaata, jolla kenties hyvässä lykyssä saadaan ostettua viikko tai pari hengähdysaikaa, mutta ne eivät poista varsinaista ongelmaa.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Samaan aikaan sivusta seuraavien logiikka ja järki sanovat: Saastunut puu pitäisi kaataa ja polttaa, tilalle istuttaa uusi taimi jota suojella samankaltaiselta tartunnoilta.

~~~~~~~~~~~~

Kun pakenee riittävän kauaksi loitolle hälinän ja panikoinnin turbulenssista, huomaa melko vaivattomasti, että inimisyhteisöä ei voi verrata alkeellisimmankaan luonnon sosiaalisen yhteisön toimintaan. Kuhiseva, kihisevä muurahaispesä on "herramme muurahaisiin" verrattuna logiikan määrätietoinen tyyssija näennäisestä satunnaisesta touhuilusta huolimatta.
 

Jokaisella pesän yksilöllä on koodi jonka mukaan se toimii poikkeamatta siitä. Tasa-arvoisesti, demokraattisesti. Kaikki dissitentit (tässä tapauksessa omahyväiset paskiaiset, ahneet vallanhimoiset Narkissokset) tuhotaan välittömästi. Inhimillisyydellä ei ole mitään osaa eikä arpaa muurahaispesässä.

Inimisyhteisöissä inhimillisyys on tekijä, taakka, yksilön luonnollinen heikkous joka altistaa sen Narkissoksen tautiin sairastuneiden tuhoavalle kosketukselle, kuoleman syleilylle. 


Itserakkauteen, ahneuteen ja  vallanhimoon sairastuneiden lauma koontuu, organisoituu jonkun puolesta jotakin, joitakin vastaan, byrokratisoituu, muuttuu itse itseään kohentavaksi koneistoksi joka myös suojaa sitä muilta ja muiden pyrkimyksiltä. Kaikki toimii näennäisen hyvin ellei sivusta tukita kapulaa rattaisiin.

Inimisyhteisöissä inhimillisyyden paradoksi on siinä, että dissitentit (täyspäiset erimieliset) suljetaan koneiston ulkopuolelle näennäisen demokratian vippaskonstein, jotta mielipuolinen täystuhoisuus saa ja voi jatkua. 


Eikä syytä ole tästä valittaa. Asia vain on näin. Kaksi  on enemmän kuin yksi. On tyydyttävä inimislajin osalta realismiin.

Mutta puhua ja kirjoittaa saa toistaiseksi - jos vain ite haluaa. Keskustelu on vuorovaikutusta.

~~~~~~~~~~~~

Elämme parahultaisesti aikaa jossa tällainen edellä kuvattu koneisto on siipirikko, haavoittunut kuolettavasti mielipuolisessa järjettömyydessään, uskossa jatkuvan kasvun luonnottomaan ihmeeseen, jonka jokainen hiemankin logiikkaa harrastava huomaa oitis vedellä toimivaksi tuulimyllyksi - haihatteluksi.

Mainitun vioittuneen koneiston puolestapuhujat, uskoonsa sortuneet opportunistiset Uus-Narkissokset yrittävät kaiken paniikin ja uhkaavan kaaoksen esipihoilla selvitä pälkähästä paroni von Münchhausenin konstein. Itse itseään hiuksista kiskomalla yrittävät nostaa itsensä typeryyden suosta.

Nämä tappavaan tautiin sairastuneet Narkissokset vääntävät väkivallan monopolin avulla veronmaksajain persiet rouhuavan €urohornan päälle itse siitä kipua lainkaan tuntematta ja väittävät suurieleisesti kaiken muuttuvan ja olevan kunnossa.

Kuitenkin. Kaikesta tuosta hölynpölystä huolimatta. 


Olkaamme me rauhassa,  katsokaamme uppoavaa €uroa ja €uvostoliittoa tyynesti, me rupusakkilaiset, kuin lyyrinen runoilija Simonides kuunaan muinoin. 
Sanojen asettelija joka ei hukkunut hirmumyrskyssä, sillä hän ei ryhtynyt muiden laivalla matkustavien lailla keräilemään omia tavaroitaan - niitä turvaan pelastaakseen, vaan pelasti vain itsensä.
 

Hänen "omaisuutensa" oli hänen päässään.

Procul harum,



Oh-show-tah hoi-ne-ne

Jos kättelet kreikkalaista - laske sormesi.

2 kommenttia:

  1. Latinan kurssilta en paljon muuta oppinutkaan kuin Simonideen lauseen: omnia mea mecum porto = kaiken omani kannan mukanani.

    Sovelsin sitä sairaalassa, kun leikkauspäivän aamuna minulle ilmoitettiin, ettei sappikiveäni leikatakaan. Siitä on nyt 17 vuotta, ja kannan ylpeästi kiveäni mukanani.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi