ELOKUVAN LOPPU
Oranssista helakan punaiseen kaatuvat
verenkarvaiset auringonlaskut ovat tätä päivää;
upean tuokion kestävä loimottava liekkimeri,
joka ulottuu puolen taivaanpiirin yli;
yhtyen ulapoidensa äärillä
avaruuden syvän siniseen huikean loputtomaan,
jatkuen aina äärettömyyksien reunoilla
piileksiville näkymättömille rannoille.
Tuollaisilla näkymillä luonto siunaa
äärimmäisen pohjoisen väkeä - helvetin infernolla,
jonka saa omaan yksityiseen teatteriinsa
jokainen joka viitsii alkuehtoosta
oman nokkansa ulos tukkia.
Päivä päivältä aina hetkeä varhemmin kuin eilen.
Siellä se on,
lounaan puolla - jos luoja suo
ja taivas sees;
kaatuu siinä silmissä filmin tapaan lännen puoleen;
häipyen tyhjyyteen kuin elokuvan loppu.
Aika pysähtyy - hoppu lakkaa olemasta,
alkaa hiljainen laskeutuminen ehtoon puuhiin,
ruokailuun, yhdessäoloon, päivän kertaamiseen.
Sitten vihdoin valmistautuen soutumatkalle
Höyhensaaren uumeniin.
verenkarvaiset auringonlaskut ovat tätä päivää;
upean tuokion kestävä loimottava liekkimeri,
joka ulottuu puolen taivaanpiirin yli;
yhtyen ulapoidensa äärillä
avaruuden syvän siniseen huikean loputtomaan,
jatkuen aina äärettömyyksien reunoilla
piileksiville näkymättömille rannoille.
Tuollaisilla näkymillä luonto siunaa
äärimmäisen pohjoisen väkeä - helvetin infernolla,
jonka saa omaan yksityiseen teatteriinsa
jokainen joka viitsii alkuehtoosta
oman nokkansa ulos tukkia.
Päivä päivältä aina hetkeä varhemmin kuin eilen.
Siellä se on,
lounaan puolla - jos luoja suo
ja taivas sees;
kaatuu siinä silmissä filmin tapaan lännen puoleen;
häipyen tyhjyyteen kuin elokuvan loppu.
Aika pysähtyy - hoppu lakkaa olemasta,
alkaa hiljainen laskeutuminen ehtoon puuhiin,
ruokailuun, yhdessäoloon, päivän kertaamiseen.
Sitten vihdoin valmistautuen soutumatkalle
Höyhensaaren uumeniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi