tiistai 4. lokakuuta 2011

AiSTiNTAA


AiSTiNTAA

Talvi tuoksuu;
jostakin kaukaisuudesta miesmuistin takaa
kalvaa humeettia samantapainen tunne.

Tuoksuu kuin tämän olisi kokenut jo ennen;
liki nollan rajaa haahuileva sää "empätiijä"-tilassa,
Hamletin tapaan - ollakko vai eikö olla. Pakkanen.

Tämä on mystinen aistimus,
erikoinen siinä mielessä,
että jokasyksyinen ilmiö,
samalla kuitenkin joka kerta uusi;
syksyt kun eivät ole veljiä keskenään.

Muudan märkä ja lotiseva, joku kuiva ja rasakka,
loput siltä väliltä - lämpimän utuisia kosteita suudelmia,
myrskyisiä raivottaria hyytävät viimat seuraneiteinä,
lakoonnuttaen metsää miten tahtoo.

Mustan sisältä uhkuva hiljaisuus,
varhaista kajetta vasten erottuvat puiden latvat;
liikkumattomina, kahisemattomina ne odottavat
empivän tuulen ensikosketuksia.

Tuuli - se hakee suuntaa,
haihattelee idän ja lännen välillä,
ei ala millekkään kuni yhyttää pohjoisen heikon.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi