AiSTiNTAA
Talvi tuoksuu;
jostakin kaukaisuudesta miesmuistin takaa
kalvaa humeettia samantapainen tunne.
Tuoksuu kuin tämän olisi kokenut jo ennen;
liki nollan rajaa haahuileva sää "empätiijä"-tilassa,
Hamletin tapaan - ollakko vai eikö olla. Pakkanen.
Tämä on mystinen aistimus,
erikoinen siinä mielessä,
että jokasyksyinen ilmiö,
samalla kuitenkin joka kerta uusi;
syksyt kun eivät ole veljiä keskenään.
Muudan märkä ja lotiseva, joku kuiva ja rasakka,
loput siltä väliltä - lämpimän utuisia kosteita suudelmia,
myrskyisiä raivottaria hyytävät viimat seuraneiteinä,
lakoonnuttaen metsää miten tahtoo.
Mustan sisältä uhkuva hiljaisuus,
varhaista kajetta vasten erottuvat puiden latvat;
liikkumattomina, kahisemattomina ne odottavat
empivän tuulen ensikosketuksia.
Tuuli - se hakee suuntaa,
haihattelee idän ja lännen välillä,
ei ala millekkään kuni yhyttää pohjoisen heikon.
jostakin kaukaisuudesta miesmuistin takaa
kalvaa humeettia samantapainen tunne.
Tuoksuu kuin tämän olisi kokenut jo ennen;
liki nollan rajaa haahuileva sää "empätiijä"-tilassa,
Hamletin tapaan - ollakko vai eikö olla. Pakkanen.
Tämä on mystinen aistimus,
erikoinen siinä mielessä,
että jokasyksyinen ilmiö,
samalla kuitenkin joka kerta uusi;
syksyt kun eivät ole veljiä keskenään.
Muudan märkä ja lotiseva, joku kuiva ja rasakka,
loput siltä väliltä - lämpimän utuisia kosteita suudelmia,
myrskyisiä raivottaria hyytävät viimat seuraneiteinä,
lakoonnuttaen metsää miten tahtoo.
Mustan sisältä uhkuva hiljaisuus,
varhaista kajetta vasten erottuvat puiden latvat;
liikkumattomina, kahisemattomina ne odottavat
empivän tuulen ensikosketuksia.
Tuuli - se hakee suuntaa,
haihattelee idän ja lännen välillä,
ei ala millekkään kuni yhyttää pohjoisen heikon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi