VUOMAA MYÖTEN
Äänettöminä hiipivät hunnut joen selkää,
haihtuvat huomeneen,
palaavat takaisin raskaina roikkuvina pyörteinä,
hailakoina tihkuvina kielekkeinä puolilta päivin
ja kieppuvat ehtooseen.
Harmaan kannen alla,
sysimustan kuvastimen ahteilla syysjuhla.
Kellastuneen korsikon kahina on runo,
tuulen virin hipaisu riimi säkeen molemmissa päissä.
Yksinäisen hulkin rietas räpistely ennen matkaa
keskeyttää hetken.
Siinä koko värssy.
Kurkien viimeiset aurat kutsuvat taivaanpiirillä
syksyyn unehtuneita haihattelijoita siivelle;
jäähtyvä arktinen maa polttaa koipien alla.
Eines ehtyy - sammakot hyytymässä horrokseen,
riite hinkkaa kinttuja.
Kaikkea vaivaa.
Pois on lähdettävä ennen kuin kynnet jäätyvät.
Viimeinen kailotus ja koko kuoro kohahtaa siivilleen.
Vuomaa myöten suon ylle laiskasti sujuva huntu
kietoo syliinsä käkkärät,
kätkee pounikon helmainsa suojaan.
haihtuvat huomeneen,
palaavat takaisin raskaina roikkuvina pyörteinä,
hailakoina tihkuvina kielekkeinä puolilta päivin
ja kieppuvat ehtooseen.
Harmaan kannen alla,
sysimustan kuvastimen ahteilla syysjuhla.
Kellastuneen korsikon kahina on runo,
tuulen virin hipaisu riimi säkeen molemmissa päissä.
Yksinäisen hulkin rietas räpistely ennen matkaa
keskeyttää hetken.
Siinä koko värssy.
Kurkien viimeiset aurat kutsuvat taivaanpiirillä
syksyyn unehtuneita haihattelijoita siivelle;
jäähtyvä arktinen maa polttaa koipien alla.
Eines ehtyy - sammakot hyytymässä horrokseen,
riite hinkkaa kinttuja.
Kaikkea vaivaa.
Pois on lähdettävä ennen kuin kynnet jäätyvät.
Viimeinen kailotus ja koko kuoro kohahtaa siivilleen.
Vuomaa myöten suon ylle laiskasti sujuva huntu
kietoo syliinsä käkkärät,
kätkee pounikon helmainsa suojaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi