Oh-show-tah hoi-ne-ne: VARKAiDEN PARATiiSi

VARKAiDEN PARATiiSi

Absurdistan on astumassa häpeämättömän holtittomin askelin kohti kataistrofia, syvälle €uvostoliittolaiseen suohon - Kävelevän Kataistrofin johdolla. Niin syvälle, että edes soinilaisten on sitä mahdoton estää, räksyttivätpä nämä miten tahansa opposiittiöstä.

Demarien politiikan suhteen ei voi tietää itkeäkö vai nauraa. Porukassa on kyllä muutama täyspäinen ei-opportunisti jotka tosin joutuvat nyt piilottelemaan naamaansa leimaantumisen pelossa. Urpiaista viedään surutta, kuin lammasta teuraaksi, Kävelevän Kataistrofin pitäessä ruokakippoa näkymättömän "välikäden" kautta.

Pääministerin pelimerkit on loppu. Kaikki lyhyeen matikkaan perustuva osaaminen on näköjään käytetty. Vain luikurin elkeet ovat jäljellä enää - piilekseminen hyväntahtoisten hölmöjen hameen helmoissa.

Rupusakissa mietityttää; hallitusvaltako saa selkärankaisimmatkin demarit nielemään Kokomustan tarjolle paneman myrkyn. €U-arsenikki on vahva mauste, joka voi helposti pilata koko päivällisen.

Vassarit ovat vaipuneet maanrakoon, ne aidot oikeat vasemmistolaiset häpeävät edustajiensa otteita. Äänessä on enää vassaripissisten räksyttävä lauma Arhinmäen seikkailuja selittämässä.

Se laaja ja kirjava erimielinen, erilainen näkökulma rupusakin puolelta €uroon ja €uvostoliittoon nähden ei kanna hallitusta lähellä oleviin ja sen kädestä syöviin tiedotusvälineisiin.
Jos kantaakin, siitä ei kirjoiteta, uutisoida - vaikeneminen on ainoa konsti, sikälikin typerä, jopa vaarallinen, sillä yksityinen viestintä toimii salamannopeasti näkymättömissä massan sisällä. Asiat elävät, paisuvat hitaasti mutta varmasti kuin pullataikina.
Somen voimaa ei pystytä rajoittamaan hallituksen laeilla, vain täydellinen sähkökatkos voi enää estää asiaintolan edelleen kehittymisen.

Kipinä kytee pinnan alla. Siinä vaiheessa kun vaihtoehdot loppuvat yksityistalouksilta ja pikkuyrityksiltä, alkaa tapahtua. Saattaa olla että nomenklatuuran omima väkivallan monopoli jonkin aikaa kykenee olemaan sille lojaali, mutta kovin pitkälle aseilla väkijoukkoon osoittelussa tuskin mennään, pikemminkin väkivallan monopolin rintama leviää, kyseessä on nääs aivan liian pieni kansakunta.
Ystäviä, tuttuja ja sukulaisia saattaa olla aseiden piippujen edessä.

On toki olemassa Lissabonin sopimuksen myötä mahdollisuus tuottaa maahan nomenklatuuralle lojaaleja €uvostojoukkoja, jotka kasvottomina kyllä kykenevät lahtaamaan €U-erimielisiä rupusakkilaisia.
Saattaa olla jopa niin, että ne tuodaan tarvittaessa nukkehallitukselta kysymättä, jos rupusakin liikehtimisen leviäminen muihin €uvostoliiton jäsenmaihin on uhkana.
Tuossa tapauksessa eduskunnan mielipiteellä pyyhitään persettä.

Kuinka vaikeaa onkaan hyväksyä yksinkertaista totuutta: "...jatkuvan kasvun tie on kuljettu loppuun." Tuon tosiseikan ottaminen ongelmaratkaisun perustaksi lopettaisi typeryyksien typeryyden; velan hoidon uudella velalla.
Kun ylivelkaantumista ei pysty hoitamaan pienin mahdollinen yhteiskunnan yksikkö eli ihminen ilman radikaaleja toimenpiteitä, miten siihen kuvitellaan kykenevän monenkirjava ihmisryhmä, heimo, kokonainen kansakunta tai kansojen yhteisö?

Kaikki keinotekoinen talouden tekohengitys, mitä on harrastettu lähivuodet, on vain totuuden siirtämistä. Joskus päivällä, joskus viikolla tai hieman pitempään. Nyt ei tavallisen rupusakkilaisen kannata tuijottaa tulevaisuuteen - siellä on vain tuo epämiellyttävä em. totuus. Ennemmin tai myöhemmin.

Sen sijaan on viisasta katsoa taapäin, miten asiat ovat menneet. Onko asiat muuttuneet vai onko vain ostettu tukipäätöksillä lisäaikaa ennen lopullista yhteentörmäystä? Vastausta ei tarvitse miettiä eikä pähkäillä, jokainen täyspäinen näkee tekohengityksen tulokset.

Lähiajan taloushistoria kertoo aivan muuta kuin politikkojen tulevaisuuteen ladatut yksisilmäiset toiveet. €uvostoliittolaisesta lumedemokratiasta on tullut varasvallan, kleptokratian, hatara kulissi joka esirippu on repeämäisillään pötypuheiden paineesta.

Procul harum,