lauantai 1. lokakuuta 2011

KOLMAS KiRVES


KOLMAS KiRVES

Kirves matkaa äänettömänä repussa,
tyyten vaiti,
lähes huomaamattona;
vain sen pitkä varsi - pää,
punaiseksi maalattu ponsi erottuu läpän sivusta.

Wanhaan kalsonkiin kiepautettu terä
ilmaisee itseään askelten tahtiin,
ei nyt toki haitaksi saakka - kunhan vaan.
On mukana vuorovaikuttamassa.

Tunti ellei toista on jo taivalta tehty,
keho lämpiää parahultaiseksi,
pakkaa suuta kuivaamaan rivakka nousu tievalle.
On tauottava - laskettava riippi kannon nokkaan,
kaiveltava suun kostuketta.

Punainen ponsi porautuu silmiin;
samapa se - josko kohven kiehauttaisi,
murkinoisi samalla.

Suunaru puretaan, kirves pujottuu käteen.
Vilkaisu ympäristöön ja kohta ahmii terä puuta,
roimauttaa viistosti poikki - lastuttaa vestokiehisiä.

Ohut savu kiemurtelee lakkapäähän
kaarnakilpeä hipoen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi