lauantai 29. lokakuuta 2011

KUTiTTAA SYVÄLTÄ


KUTiTTAA SYVÄLTÄ

Se hetki ei kestä enää kauan,
roikkuu jo ilmassa,
tuuli suorastaan tuoksuu lumelta,
savu tunnustelee ujona torvesta sopisiko tulla,
vetää niin penteleen huonosti,
että sitä pitää peräpäästä lykkiä;
vihdoinkin siunattu matalapaine.

Merkit on kyllä selvät ja kätevät;
toivottavasti pätevät,
että silmäni aamulla lunta näkevät.

Lapiot ovat paikoillaan asemissa,
valmiina hyökkäämään ja haukkamaan lunta,
lennättämään sen sille varatulle paikalle.
Yhdistetty harja- ja luutapartio päivystää
kuistin partaaseen hartaasti tukien,
enteitä pilvistä lukien.

Nuotio rapsahtelee,
savu hivelee sisintä mielihyvää - kutittaa syvältä,
vartoessa sanelen muistiin runon,
juonta punon juuri kun käy tuuri,
suuri rätti leijuu oviaukon ohi maahan,
perään toinen ehättää
ja kolmas,
sitten vasta äkkään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi