JÄNEKSEN PERÄSSÄ, VÄHÄN SiVUSSAKiN
Kiimasjängän Alreeti - kaikkihan hänet tuntee. Tai jos ei tunne - oppii tuntemaan tavatessaan. On sen verta merkittävä persoona kun joutuu kanssaan tekemisiin. Itse asiassa Alreeti ei ole edes Alreeti, mutta sillä nimellä hänet on tunnettu jo vuosikymmenet, vunukasta saakka. Siitä myöhemmin, se ei ole oleellista tässä vaiheessa.
Olimme jänisjahdissa etäänperällä, hyvää vitelikköistä jänesmaastoa. Siitä vain emme olleet varmoja, miten oli petolintutilanne sillä perällä ja ketut. Musta maa joten jälkiä ei juurikaan näkynyt kenestäkään, mitä nyt muutamia ketunpaskoja maastouralla.
Jänekset olivat siis arvoitus.
Astelimme tihkussa kumpuilevaan maastoon saakka. Jängästä kohosi harjun tapanen, kamusimme sille siksi, että siinä oli muutama kelo ja hyvällä mallilla oleva kuosto, tervaroson vaivaama ja valmiina vinksallaan kuin luojan lahjana muuatta salaman sälöttämää ja hiillostamaa kannon tynkää kohden.
Siinäpä oivallinen tulipaikka.
Laskimme siihen riipit ja reput. Peittelimme sateelta suojaan sekä sytytimme alustavat torkkotulet. Alreetin koiru oli jo täyttä häkää luotaamassa kuonollaan ympäristöä, ulahdukset kuullostivat loittonevan joten istahdimma siihen tulen ääreen laavukankaan suojaan kahvittelemaan. Oli kyllä vielä sen verta hämärää, että kunnolla ei olisi vitelikköön nähnytkään, jos sieltä jussi olisi eteen tormannut.
Keskustelimme joutavia, niitä näitä, aseista ja inimisistä, säästä ja päästä. Ei sen kummempaa. Sentään wanhoja tuttuja oltiin ja suurimmat elämän kysymykset oli jo tulilla käsitelty moneen kertaan läpikotaisin.
Parahultaisesti tuntuikin sopivan nyt, että liiat lörpöttelyt jäivät taka-alalle ja sanoja vaihdettiin vain sen minkä kumpikin tarpeelliseksi näki.
Kaje kääntyi huomeneksi, valo lisääntyi sinä määrin, että siimeksetkin alkoivat paljastua. Samassa rähähtää haukku päälle jossakin puolenkilometrin päässä. Tämän harjun tapasen järvenpuolipäässä.
Se tarkoittaa, että jussi lähtee kaartamaan rantavitelikön suojassa vasemmalle. Saattaa käydä liki siintävää metsän reunaa, mutta tulee kenties harjun metsänpuolipäässä rintuuseen ja alkaa loikkia harjun selkää takaisin makuukselleen.
Sovittiin että Alreeti lähtee ylösottopaikan suuntaan passaamaan ja minä hipsin vastaanottajaksi jos epeli tulee jängän yli tähän harjulle. Haukku alkoi kuullostaa pitävältä, jussi oli siis liikkeellä. Ei pitänyt kiirettä, sen verta tasaseen siirtyi haukku pitkin juuri ajateltua liikerataa.
Lähdin kassehtimaan ja pistämään vastaanottokomiteaa ylös. Haulikko, muutama varapati taskuun ja menoksi. Saavuin sopivasti jängän reunalle kun haukku kääntyi likenemään juuri kuten oli ounasteltukin.
Sitten erotin ensimmäisen kerran kun jussilainen pomppi ruskeaa jängän taustaa vasten, vatsapuoli vilkahteli valkoisena, mutta muuten oli kyllä hyvässä värissä vielä.
Kun pysähtyi toviksi, heti oli hukassa kun katsetta käytti muualla. Alreetin huonokuntoinen dreeverinarttu ei kovaa kiirua pitänyt, tulla reuhusi sellasta puoli-innokasta, oli kai väsyttänyt heti alkunsa jo itsensä kun jussi oli pistellyt täyttä häkää tehden periä.
Jussi lähti tulemaan, lähes suoraan kohti. Matkaa oli ehken satakunta metriä kun siihen sekaan tormaa kettunen joka pääsee vereksille jäljille, suorastaan näköetäisyydelle kun jussi on juosta melkein sen hampaisiin.
Koirun pakka menee tyystin sekaisin kun se äkkää kaksi kiinnostavaa hajuvanaa sikin sokin. Lähtee kuitenkin pää kolmantena jalkana, uutta intoa puhkuen takaa-ajoon.
Jussille tulee nyt hätä käteen, lähtee tekemään uutta kierrosta, minä olen auttamattomasti liian kaukana, mutta että Alreeti - se on siellä toisessa päässä passissa, mutta lempolainen tähyää kyllä vuoren varmasti jussia siitä harjulta eikä harjun viertä pitkin tulevia epeleitä.
Huudan että kuvetta pitkin tulevat. Odotan laukausta. Ei kuulu mitään. Haukkukin vaimenee, lopulta laimenee ja jängän ylle valuu hiljaisuus. Vain tuuli huokailee koillisen puolesta.
Lähden kalppimaan torkkotulille. Savu tuntuu haistimeen. Alreeti on kai jo ehättänyt paikalle ja lisännyt syttöjä.
Tihku on haipumassa kun asettelen nokisen kanan liekkeihin.
Kyselen vaivihkaa miten siinä kaplakassa oikein kävi. Näkikö niitä otuksia lain. Näki-näki, muttei raaskinut ampua kun olivat niin hyvässä turkissa molemmat. Ja sitä paitsi hänellä ei ollut edes panoksia piipuissa.
Sade on lakannut somimoilleen. Aurinko pilkistää verhon takaa. Mikäs tässä on hyvää metsästyspäivää tulilla istuessa...
Astelimme tihkussa kumpuilevaan maastoon saakka. Jängästä kohosi harjun tapanen, kamusimme sille siksi, että siinä oli muutama kelo ja hyvällä mallilla oleva kuosto, tervaroson vaivaama ja valmiina vinksallaan kuin luojan lahjana muuatta salaman sälöttämää ja hiillostamaa kannon tynkää kohden.
Siinäpä oivallinen tulipaikka.
Laskimme siihen riipit ja reput. Peittelimme sateelta suojaan sekä sytytimme alustavat torkkotulet. Alreetin koiru oli jo täyttä häkää luotaamassa kuonollaan ympäristöä, ulahdukset kuullostivat loittonevan joten istahdimma siihen tulen ääreen laavukankaan suojaan kahvittelemaan. Oli kyllä vielä sen verta hämärää, että kunnolla ei olisi vitelikköön nähnytkään, jos sieltä jussi olisi eteen tormannut.
Keskustelimme joutavia, niitä näitä, aseista ja inimisistä, säästä ja päästä. Ei sen kummempaa. Sentään wanhoja tuttuja oltiin ja suurimmat elämän kysymykset oli jo tulilla käsitelty moneen kertaan läpikotaisin.
Parahultaisesti tuntuikin sopivan nyt, että liiat lörpöttelyt jäivät taka-alalle ja sanoja vaihdettiin vain sen minkä kumpikin tarpeelliseksi näki.
Kaje kääntyi huomeneksi, valo lisääntyi sinä määrin, että siimeksetkin alkoivat paljastua. Samassa rähähtää haukku päälle jossakin puolenkilometrin päässä. Tämän harjun tapasen järvenpuolipäässä.
Se tarkoittaa, että jussi lähtee kaartamaan rantavitelikön suojassa vasemmalle. Saattaa käydä liki siintävää metsän reunaa, mutta tulee kenties harjun metsänpuolipäässä rintuuseen ja alkaa loikkia harjun selkää takaisin makuukselleen.
Sovittiin että Alreeti lähtee ylösottopaikan suuntaan passaamaan ja minä hipsin vastaanottajaksi jos epeli tulee jängän yli tähän harjulle. Haukku alkoi kuullostaa pitävältä, jussi oli siis liikkeellä. Ei pitänyt kiirettä, sen verta tasaseen siirtyi haukku pitkin juuri ajateltua liikerataa.
Lähdin kassehtimaan ja pistämään vastaanottokomiteaa ylös. Haulikko, muutama varapati taskuun ja menoksi. Saavuin sopivasti jängän reunalle kun haukku kääntyi likenemään juuri kuten oli ounasteltukin.
Sitten erotin ensimmäisen kerran kun jussilainen pomppi ruskeaa jängän taustaa vasten, vatsapuoli vilkahteli valkoisena, mutta muuten oli kyllä hyvässä värissä vielä.
Kun pysähtyi toviksi, heti oli hukassa kun katsetta käytti muualla. Alreetin huonokuntoinen dreeverinarttu ei kovaa kiirua pitänyt, tulla reuhusi sellasta puoli-innokasta, oli kai väsyttänyt heti alkunsa jo itsensä kun jussi oli pistellyt täyttä häkää tehden periä.
Jussi lähti tulemaan, lähes suoraan kohti. Matkaa oli ehken satakunta metriä kun siihen sekaan tormaa kettunen joka pääsee vereksille jäljille, suorastaan näköetäisyydelle kun jussi on juosta melkein sen hampaisiin.
Koirun pakka menee tyystin sekaisin kun se äkkää kaksi kiinnostavaa hajuvanaa sikin sokin. Lähtee kuitenkin pää kolmantena jalkana, uutta intoa puhkuen takaa-ajoon.
Jussille tulee nyt hätä käteen, lähtee tekemään uutta kierrosta, minä olen auttamattomasti liian kaukana, mutta että Alreeti - se on siellä toisessa päässä passissa, mutta lempolainen tähyää kyllä vuoren varmasti jussia siitä harjulta eikä harjun viertä pitkin tulevia epeleitä.
Huudan että kuvetta pitkin tulevat. Odotan laukausta. Ei kuulu mitään. Haukkukin vaimenee, lopulta laimenee ja jängän ylle valuu hiljaisuus. Vain tuuli huokailee koillisen puolesta.
Lähden kalppimaan torkkotulille. Savu tuntuu haistimeen. Alreeti on kai jo ehättänyt paikalle ja lisännyt syttöjä.
Tihku on haipumassa kun asettelen nokisen kanan liekkeihin.
Kyselen vaivihkaa miten siinä kaplakassa oikein kävi. Näkikö niitä otuksia lain. Näki-näki, muttei raaskinut ampua kun olivat niin hyvässä turkissa molemmat. Ja sitä paitsi hänellä ei ollut edes panoksia piipuissa.
Sade on lakannut somimoilleen. Aurinko pilkistää verhon takaa. Mikäs tässä on hyvää metsästyspäivää tulilla istuessa...
Oh-show-tah hoi-ne-ne
....
....
....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi