sunnuntai 23. lokakuuta 2011

NÄLKÄ JA SEN VELi


NÄLKÄ JA SEN VELi

Istun kiikkustoolissa,
lyijynraskaat silmäluomet lupsahtelevat tämän tuosta.
Ramasee niin maar perusteellisen makiasti;
haudutetut paistilihat täpötäydessä,
piukeassa vatsalaukussa vaikuttavat
ja siirryn ajassa oitis.

Hetkessä harppaan takaumiin;
jostakin alitajunnan kummallisesta oikusta
valinta osuu kurnivaan nälkään.

Sellaista on tapahtunut - nälättää, vatsa pälättää;
läimin kämmenellä nälkivää vatsaa - matkaa vähän,
mutta nälkä alkaa käydä sietämättömäksi;
väärin mitoitettu energiatarve ja se on siinä.

En viitsi kuitenkaan pysähtyä,
mieluummin sinnikoin kuin,
että alan kaivamaan riipistä välipalaa räntäsessä...

Kun sitten havahdun ja palaan maailmaan,
kiikkustoolin jalat ovat kuluttaneet parkettiin kuopat,
yhden kumpaakin jalkaa kohden,
viitisen senttiä syvän hyvänlaatuisen ja siistin uran.

Tokenen vähitellen vain huomatakseni,
että minulla on taas ja yhä jumalaton nälkä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi