ViVALDi

ViVALDi

Ensilumi - märän hiutaleen moiskahtaminen
ilmoja aistivan haistimen nokkaan;
pirskottaen pienen pieniä pisaroita ylt'ympäriinsä.
Heh. He-heh. Ha-hah!

Ne kutittavat - saavat hymyn aikaiseksi,
vaikka virallisen käytännön mukaan
mielen kuuluisi olla nyt onean apea
tänä kapeana ohimenokautena.

Hui-hai,
harppaus porstuan rapulta rantteen poikki kodalle,
päättäväinen ote helmasta - kohotus,
pujahtaminen ihaniin kiihottaviin tuoksuihin.

Kourat haparoivat - tunnustelevat tuttuja paikkoja
kunnes osautuvat vihdoin pyhimmästä pyhimpään.
Hyppyset tuntevat tutun muodon - saavat otteen
ja peukalo napsauttaa hennon liekin
joka tarjotaan ahnaan tuohenkäppyrän maistille.

Rätisevän liekin savuntuoksu, lämpimän ensihönkäys;
lumisateen kihinä kankaan pinnassa,
sihinä kuumenevan savutorven kyljessä.

Nupit kaakkoon,
kenttämallin Vivaldin L'autunno täyttää interiöörin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!