torstai 27. lokakuuta 2011

MÖRÖN PESÄ


MÖRÖN PESÄ

Synkän oloinen,
piittaamattomasti hoidettu mansardikattoinen talo;
taivasta raapivien kuusien suomassa huomassa
syksyisen ehtoon oneassa siimeksessä.

Röttelö erillään täysikuun kelmeässä valossa,
jo ammoin täyttyneen kalmiston naapurina,
vain sammaloituneen kiviaidan erottamana,
rapistuneen ja villiintymän päästetyn pusikon
osittain peittämänä.

Näennäisesti hylätyn rötiskön savupiisistä
tupruaa ohut savukiekura,
ullakon akkunassa pilkahtaa joku valkoinen häive,
heijastuma - haihtuu varjoihin samantien.

Hetki sähköistyy oitis,
muurahaiset ryntäävät selkäpiitä kohden,
karvat pörhistyvät saaden ihon linnunlihalle.
Paksu kieli jumittuu möhkäleeksi kurkkuun.

Yö kohta täyttymässä,
lyö kello kahtatoista pian;
se syö herkkää sielua,
täysi työ tunteiden hallinnassa.
Varmuuden vuoksi tihennän askeleita
ja vaihdan toiselle puolen kujaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

6 kommenttia:

  1. Jostakin syystä kummitustaloissa on usein mansardikatto. Niin oli tuossa minun lapsuutenikin muistossa, josta yritin kyhhäillä taas jotakin.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Huu, tässäpä kaikki, mitä voi pelätä Synkkänä ja Myrskyisenä Yönä ... :O

    VastaaPoista
  4. Johannalle:
    Mansardikatto taitaa olla stereotypia.

    Marjattah'lle:
    Aivan, ihan kylliksi, muuta ei kaipaa.

    VastaaPoista
  5. Olemme joskus muinoin pelastaneet juuri tuollaisen vanhan talon. Tyhjillään 20 vuotta olleen 100 vuotta vanhan talon kunnostaminen oli jännittävää. Aamuhämärissä kun mentiin hommiin, oli välillä juuri tällainen tunnelma.

    VastaaPoista
  6. Usvalle:
    Hyvin pelastettu.
    Saattaapa hyvinkin hiiviskellä em. tunteet, sen verran tenhoa noissa on.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi