torstai 13. lokakuuta 2011

LUONTAiNEN HERKKYYS


LUONTAiNEN HERKKYYS

Havahdun hiljaisuuteen,
silmänräpäyksessä olen ajan tasalla,
koirut nukkuvat myrskylyhdyn kelmeässä valossa;
ei siis mitään varsinaista hälyttävää,
vain tämä luontainen herkkyys reagoida unessakin.

Napsahdus,
oitis kirkastuu;
pakkanenhan se yrittää tehdä itsensä tykö,
siitä ääni salvoksen nurkassa,
siinä syy havahtumiseen, virkoamiseen.

Varvas kurkistaa porontaljan alta,
hoksaa lavitsan vierestä nutukkaan
ja on tuota pikaa ojossa sujahtaakseen sen kohtuun.

Kaikki varpaat saavat täyttymyksensä,
kiepsahdan istualleni,
rakko pakottaa nousemaan - oijustamaan maailmalle.

Ankaran toimituksen jälkeen nousen porstuaan,
pysähdyn hionneen akkunalasin taakse,
jonka läpi kuultaa valju lyhdyn valo.

Tippalistasta karkaa pisara - valahtaa hikistä lasia;
ohut pistejono jää kertomaan sen reitin.
Pistekirjoitus - pisaran lyhyt historia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Pakkanen yritti tehdä tykö täälläkin tänä aamuna. Melkein liukastuin rautatien ylikulkusillalla.

    VastaaPoista
  2. otetaanpa uusiksi: herkästi heräilevä ehtii nähdä yön salaisuuksia, joista sikeäuninen ei tiedä mitään.

    VastaaPoista
  3. Tarkkaa kuvausta, aamun (tai aamuyön) tunnelma välittyy hyvin. Taidat herätä aikaisin, kun olet tämänkin jo aamuseitsemältä maailmalle synnyttänyt.

    VastaaPoista
  4. Johannalle:
    Onneksi ehdit heittäytyä selkäpiillesi - vai?

    Runopasaselle:
    Niin se menee. Ei oikeastaan herkästi, vaan pikemminkin varhain.

    Arille:
    Tänksis. Runo tehty jo 3:34 mutta ilmoitettu vasta ulkoilutapahtuman jälkeen.
    Se on totta, herään useimmiten 3-4 aikaan.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi