torstai 23. kesäkuuta 2011

SUDEN RiiTTi


SUDEN RiiTTi

Esi-isäin henkien suopeassa seurassa
käännyn auringonlaskun maahan selin,
asetun kolmen polun ristillä laattakivelle vartoomaan;
jalat kuuhun, pää siihen kelopuuhun
johon varjo huipun ensin osuu.

Se ei pääse mukaan - ei oikeastaan kukaan,
jos tässä asiassa hosuu.

Sielu odottaa oikeaa hetkeä retkelle
muokatun taljan päällä köllien,
iänwanhassa,
höyhenillä ja sulilla koristellussa nahkapussissa,
siistissä järjestyksessä kolottavien luiden lomassa.
Rummutan, sydän lyö samaan tahtiin kalvon kera.

Hereillä - vaikka ajatus on jo karannut,
muassaan mielikuvituksen haihatteleva henki,
heti ensimmäisen riekonmarjakopallisen jälkeen;
jäljellä vain minä isäntärenki,
tyhjänä myttynä lytyssä kivellä livenä.

Nousematta lankean loveen,
siirryn tuonpuoleiseen ja koputan oveen,
vastaan astelevat muinaiset tutut,
muassaan omat vaikeimmat jutut;
ystäväin sielujen rypyt ja rutut.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Minä ja Minna ihailemme tekstiäsi.

    VastaaPoista
  2. Marjaisalle:
    Vai niin. Kiitän vilpittömästi.
    Saatan tietää Minnan tahi sitten en.
    Hyvää Juhannusta.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi