KESKiKESÄN PESÄPÄiVÄ

KESKiKESÄN PESÄPÄiVÄ

Värillistä ilmaa edessä, tumman taustan päällä
kun laskeudumme keskikesän matkalta alas,
takaisin jänkämaille.

Ei satanut ylhäälläkään,
oli vain pilvi tunturissa
joka kasteli läpikotaisin kauttaaltaan
oitis jyleän pahtaan takaa kurkistettaessa.

Kuin tiskirätillä,
päistikkaa päin naamaa suuteli koillinen;
niin kosteasti ei pussaa edes lehmä,
mutta sen kyllä kestää jos on tähellistä asiaa.

Meillä oli.
Rakkaus.
Kapusimme kertomaan sen.
Tuntui olevan läsnä jokaisessa katseessa,
kosteassa kosketuksessa;
käden hipaisussa hiuksia sipaisten se tuntui.

Oli muutakin.
Tervehdys kultaiselle kiekolle oli pakko jättää
jostakin taskun pohjalta löytyneeseen
paperilappuun tuherrettuna,
taitettuna
ja kiven alle suojaan sateelta laitettuna.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!