HÄVYTÖN HENKÄYS

HÄVYTÖN HENKÄYS

Kuikan huuto koskettaa vaikka ääntä ei näy,
vain silkka kaiku nakkelee huikaisua seinämien välissä.

Välietappi - Kolmen hetteen risteys;
yksinäinen lammas harhailee rasvatyynen lompolon
tummanpuhuvan kalvon pinnalla,
muita vakavasti otettavia uhkia tällä erää
helteiden muuttumisesta kaatosateiksi ei ole.

Tokihan riehakas ukkosmyrsky niin arvaamaton on,
että sitä kyllä saa odottaa aina ja aina.
Ja se vain jaksaa yllättää;
torin yli kulkiessa, ostoskorit molemmissa käsissä,
sen hävytön henkäys tunkee kesämekon helman alle.
Esittelee kuin vihjaillen löytämänsä kesäisen lantion,
ilman pikkuhousujen suomaa intiimiä huomaa.

Tai juuri kun olet kapuamassa ensimmäisiä askeleita
rintuuta myöten jängältä tunturiin,
ypöyksin - vain sielu seuranasi
ja sitten selän takana räsähtää;
yksinäisen kelon nokka muuttuu harsupilveksi
joka kaatosataa tulitikkuja ylt'ympäriinsä.

Pannahinen, kuinka moiset sattumukset saavatkaan
veren kohisemaan suonistossa.
Minkä sille voi - luonnolleen?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!