Ei SAA PELÄTÄ

Ei SAA PELÄTÄ

Makoilen kanervikossa tuoksuvalla tunturinummella;
mukanani alituisesti seuraavalla,
joutilaan laiskuuden harrastamalla täysvakavuudella
vahtaan joltisenkin harvakseltaan
alapuolen myötäleessä pursuvaa elämää.

Tosiasiassa sieluni on tempaantunut kevytmielisesti
haihattelevan mielikuvitukseni mukaan;
moraalisesti ehken hieman kyseenalaistenkin
ajatusten kiemuroihin,
eikä niitä näytä tässä nimenomaisessa asiassa
erottavan toisistaan mikään, eikä kukaan,

Hyvin runsaasti mieluummin,
kuin katseella seuraisin mihin keräkurmitsa
istahtaa hautomaan - sehän on alunperäinen ajatus;
tempaudun kuitenkin tämän tästä mukaan seuraamaan
kihun hurmioitunutta lentobalettia,
ilmiömäistä taituruutta,
liikkeiden sulavuutta ja täydellistä hallintaa,
ilman ensimmäistäkään epävarmaa horjahdusta.

Okulaareista seuraan tunturikihun edesottamuksia,
rellotan vatsallani taljapatjalla ja koetan olla jonain.
Sitten äkkään; kihun hurjapäinen akrobatia paljastaa
lentämisen taian salat:
Ei saa pelätä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!