perjantai 24. kesäkuuta 2011

KiiTOS - Ei JUHANNUSTA


KiiTOS - Ei JUHANNUSTA

Meidän froualla on ihan omat Jussin taiat: 
"Jos isäntä ei hyvän sään aikana tule Kievarista, niin eipä ole asiaa vielä Mikkelinpäivänäkään vaolle."
Muuten meillä ei tätä länsimaista kot-kot-kot-hapatusta vietetä. Ollaan vaan muina miehinä ja naisina vaikkei oltaisikaan.

Läiskitään vernissaa paatin kylkiin ja tervataan pohjaa. Samalla tervataan huttusilta sukuelimiä koht'siltään jos paikalle sattuvat kun froua parkuuttaa pirunkeuhkolla Kesäillan valssia Rantakoivun alla porstuan rappusilta. 


Nooh - sen verta nyt kuitenkin on periksi annettava, että Ruusuja hopeamaljassa kyllä on, toki nekin jonkun tyristin taittamia ja laittamia. Pitäähän sitä Kesällä keinussa kerran.
 

Se on siinä koko Juhannus-revohka muutoin paitsi, että serkkulikka laittoi Ameriikan Bostonista laivapostissa kakkureseptin. Froua paisutti jauhoja hiivaliemessä ja laati sitten vaatimani kaakun.

Ainoa oikea, aito ja rehti Ukon juhla - Ukko Ylijumalan juhla, on kesäpäivän tasauksen aikaan ja se meni jo. Tyhjä rykiä siis jos on jo puntissa. 

Wanhan liiton pakanat viettävät sitä monin menoin tuolloin. Eikä siitä tingitä tuumakaan. Tämä mustakaapujen anastama ja muokkaama nyky-juhannus, Ukon juhlan irvikuva, tuottaa pikemminkin tuskaa siihen liittyvän kaikenlaisen höperehtimisen takia kuin luomuiloa.
Kunnon ugrilainen ei alistu koskaan vieraan vallan laatimiin raameihin.

Kuinka monta tulevaa häpeällistä episodia olisi ugrilaisheimolta jäänyt näkemättä jos eduskunnan enemmistö ei olisi suostunut vieraan vallan kätyriksi alkaneen Jyrki Kataisen viikatetanssiin nuoralla, vaan olisi ilmaissut ryhdikkäästi kuten hevosnaamaiset ja aristokraattiset enkelsmannit:

"Ei pennyäkään Kreikka-huuhaahan!" 

Tai kuten viileän viisaat ja onnekkaat hannu-hanhet: 
"Ei kruunuakaan Kreikka-keikkaan - pitäkööt tunkkinsa!" 

Tunturista Ukon juhlasta palatessamme löytyi viltosta runsaasti Suipposilokkaa. Kun sittemmin (eilen) matkustin niillä eräällä (tilaustyö, nimi muutettu) lovikeikalla tulevaisuuteen, näytti tulevalla syksyllä hyvin runsaasti siltä, että Epsanjan tukeminen Kekrin tienoilla hajottaa hallituksen, rotat jättävät laivan.
 

Suipposilokka on sentäs siitä turvallinen matkustusväline, että se sisältää meno-paluun ja ajallaan, ilman krapulaa, toisin kuin Kärpässieni, joka toimii kuin nyky-VR - paluu saattaa jäädä.

Päätän tähän tämän lyhyehkön, vaatimattoman ja löyhän tiedonantoni, sillä ehtosella frouan kera lasketut verkonpräsyt odottavat poimijaansa vedestä ennen kuin alkaa sataa, jolloin ne kastuisivat.


Vielä tervehdin niitäkin jotka uskovat tähän teko-juhannusjuhlaan:
- Onkohan tämä ladattu?
- Ei viinaan voi kuolla.
- Minulle ei vittuilla.
- Koskaan en oo kortsua käyttäny.
- Kyllä tästä aina rantaan ui.
- Ei täällä kaasu haise.
- En mä eka kertaa veneestä kuse.
- Ei se tuli tosta mihinkään leviä!



Oh-show-tah hoi-ne-ne

Vetoan ylenpalttiseen siveellisyyteeni tekstini rahvaanomaisia sanoja sisältävissä kohdissa, vaikka olenkin tätä nykyä pääsemässä tuosta tavasta.

2 kommenttia:

  1. Ei ihan jokaista juhannuksen typeryyttä voi mustakaapujen eikä edes länsimaisen hapatuksen piikkiin laittaa, jotain hyvinkin ugrilaista tässä kirkkopyhänvieton soveltamisessa on.

    Tuli vielä mieleen että olisi saattanut Jussi ittekkin tuuheita kulmakarvojaan kohottaa ja vähän tummemmaksi grillata heinäsirkkansa, jos olisi tämän nähnynnä.

    Hyvää kesää Kaamasentien suuntaan.

    VastaaPoista
  2. Demelle:
    No-joo, miten vaan. Mustakkavut kaappasivat koko jutskan
    ja panivat Juhannuksen Jiohanneksen piikkiin.
    Typeryttä tai ei, vastaanottajapuolelta.

    Hyvää kesää sillekkin perälle!

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi