tiistai 28. kesäkuuta 2011

HARAKOiNTiA


HARAKOiNTiA

Valo on korkealla aihkipuiden latvoissa,
osa siilaantuu oksiston seulomana läpi,
toinen mokoma porottaa jängässä uinuvia poroja.

On keskipäivä keskellä yötä;
jo vain sitä kylla näkisi tehdä työtä,
jos olisi siihen iso ja makia tarve.

Mutta ei mahda hyvälle asialle mitään;
ei kertakaikkiaan - laiskansuonta vetää niin,
että siipispankko raapii satamattomaan maahan
veteen piirrettyä huojuvaa viivaa.

Jo pelkkä ajatuskin työnteosta saa
kusiaiset juoksemaan eeskahtaalle selkäpiitä,
kintut pörhistyvät sellaiselle lihalle,
ettei villasukkia saa kiskottua pois;
piikkimatto törröttää kutimen silmien lomassa.

Froua on vironnut, havahtuu tolaan,
ensitöikseen käskee lojumaan pitkälleen permannolle.
Kävelee sitten haarakävelyä hameet korvissa
kantapäästä kiireeseen - helpottaa heti.

Pyydän posket kuumottaen harakoimaan
myös laiskuuden tilapäisesti tiehensä.
Pieneksi toviksi - kuni maailma herää.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Tere.. vain..
    Tulin vain sanohman tällä Kemijoen-varren murtheela, etteipä sitä palijon laiskempaa löy'y ko' täälä Kitkalaki tänä aamuna oleskelen.
    Häätyy sanua, jo otti kovile ko' tuo apukuvvalija melekein raahasi kaveriksi pyykile...!
    Terhveisiä sinnekki...!

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi