TÄTÄ SE ON

TÄTÄ SE ON

Yöpakkasen jäljet näkyvät kaikkialla minne katsoo;
puiden hentoisia ritvoja huuruissaan,
asetelmia jotka hetkessä,
auringon säteen sietämättömän kepeästä hipaisusta
muuttuvat kiiltäviksi mustiksi hopeisine pisaroineen.

Riitteeseen karahtaneiden lätäköiden kartat,
kuin jostakin mielikuvitusmaailman toiselta laidalta.

Pakkasen hyydyttämä vitskutus,
joka tunkeutuu kohmeisen hiljaisuuden läpi heti
kun ensi säteet kutittavat taivaanpiirin yli;
natvaakan kosiolaulu ja itsensä ylistys
männynlatvasta ensimmäisten joukossa,
karmiininpunainen parmas viltossa valossa hehkuen.

Tätä se on.
Pohjoinen verkkainen,
hoputon,
kiirehtimätön tunnelma ilman kireitä kasvoja,
elämisen orastaviin ääniin sekoittuneena rantteella.

Kylän raitilla työhönsä kiiruhtavan auton hurina,
porokellon kalkatus,
yskivän ja köhivän peltipailakan ensimmäiset lupaukset
innostua vielä hankikannolle,
vaikka iltapäivä kuluukin kuohuvassa soseessa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!