PiKKUTYLLi JA PiLKKi-iDYLLi

PiKKUTYLLi JA PiLKKi-iDYLLi

Aurinko saa jääkannen pinnan sihisemään,
pilven siimekset vaeltavat tuuli edellään aavaa,
näkyvät kuvajaisina sulavesilätäköissä
ja sinne tänne syntyneissä jääjärvissä.

Veen laskiessa on murtunut lähes metrinen jää;
ammottavaksi kirskuvaksi haavaksi
jonka keskeltä paljastunut musta jyleä järkäle
imee nyt auringon elinvoimaa.
Kivellä hairahtunut pikkutylli.

Railojen paukahdukset, selän yli kiirivä vongunta
joka halkaisee keskipäivän herttaisen pilkki-idyllin;
siitä sielulleni laulun teen.

Keskittyneen katseen siristelevine silmineen,
käden hereän liikkeen ja sen odotuksen,
sen odotuksen hartauden joka liikkuu tyvenenä
rei'itetyn valkoisen lakeuden yllä.
Sen sanoiksi muutan.

Eetos hamuaa kaukaista rantaa,
tervainen savu leijaa haistimeen,
oitis kaikki muut aistimet keskittyvät
hoksaamaan lähteen.

Mellevä kipu juilii ikenissä; kahvihammasta kolottaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!