OPERAATiO SAVUSTUS
Ramstetti tuli jängästä. Oikeastaan oli tullut jo eilen illalla myöhällä, mutta yöpässyt Lörssösen kammilla sen yön, koska ei ollut isompata hoppua mihenkään yösyämmellä.
Ranteelle jyrähytti Linksillään. Majoitusliikkeessä oli käynyt tullessaan saunomassa ja nyt sillä oli seviottipuku päällä. Ja kypärä. Ja ajorukkaset. Oli sen verta leuto, jotta selvisi niillä vetimillä.
Tyroksilaatikon nosti riksiltä ja tömäytti porraspieleen kinoksen päälle. Katsoi sillä silmällä pirttiin, että tiesin siinä olevan rautua. Ramstetilla oli selkosissa paikkansa, tähän aikaa kevättä aina rautua. Nytkin oli viivähtänyt toista viikkoa hyvän matkaa.
Outo se oli - hieman, yksinään kulki, ei huuellut menoistaan. Jos joku teki sen kera lähtöä, niin eipä mennyt kauaa kun sillä muuttui suunnitelmat ja se ei lähtenytkään. No eipähän tarvinnut sanoa ei kysyjälle. Kun sitten kysyjällä oli edessä muuta puuhaa, Ramstetille kuin ihmeen kautta siunautui rakonen jossa pujahtaa omille teilleen.
Semmonen otus se tämä kylämies.
Kamusi jo porstuassa. Sysäsin muutaman kalikan hällan kitaan ja kauhoin varinutta pannuun, huljautin perät laskiämpäriin ja latasin uudella veellä pannun ja laitoin sen liedelle.
Tervehdittiin käsipäivää ja kierrätin sen istumaan kahvipöydän kulman taakse. Tähellisimmät joristiin pois ja sitten kun ensimmäiset kupposet oli juotu plörön kanssa, siirryimme uunin liemun eteen raheille polttelemaan.
Molemmilla kiverävartinen.
Mukavasti lämmitti plörö ja uunin suu. Ensimmäiset haiut syvälle, hitaasti, puhumatta - pidätellen, sihuuttaen sitten pois.
Nyt alkoi hiljainen harvatahtinen keskustelu. Ei kummempia asioita, mielipiteen vaihtoa, säähavaintoja. Saaliin arviointia ja muuta.Väliin löysät plöröt sanan juoksuttamiseksi, pirtti iltapäivän auringossa sinisessä savussa sisältä hämärästi erottuen.
Juttu luisti, väliin oli tehty reilummat annokset, mutta kaiken kaikkiaan hyvin sävyisästi rupattelu sujui. Ei kahta puhetta. Ei poikkipuolista sanaa.
Niin se yleensä meillä meni.
Muuaalla huussireissulla vilkaisin tyroksilaatikkoon, rautuja olivat, kilon kahtapuolta, kymmenkunta. Valmiiksi peraatuna niin kuin aina Ramstetilla. Se ei perkeitä selkosista rantteelle raahannut.
Nostin lootan varmuuden vuoksi varjon puoleen. Pakkasta oli muutama pykälä. Hyvin ne siinä pärjäisivät. Tänään tissutellaan ja huomenna savustetaan ne talteen.
Ehtoo oli jo pitkällä kun havaihdumme hiukomiseen. Siirryttiin jälleen pirtin pöydän tykö. Nostelin siihen kaapista ruisleipää, voipaketin ja mustikkasoppaa päälarin.
Porstuan kontturista hain puoliksi syödyn savustetun sianliikkiön, pistin sen leikkuulaudalle. Siinä kaikki. Aloimma täydentämään vatsan esittämiä puutteita.
Kyllä tuommoisella tehoiskulla äkkiä saa mahalaukun vaiti. Pari leivän ylistä viipaletta, sille kuormaksi kunnon kerros voita ja kuormapeitoksi puolentuuman paksunen siivu sian pöystiä.
Ei kaipaa juurikaan mitään monimutkaisempaa kommervenkkiä. Tuolla hyvä. Mustikkasopalla huuhdellaan muru kurkusta.
Kuuntelimme yhdeksän uutiset radiosta ja kun ei kummempaa ollut, teimme yömyssyt ja hurautimme ne käkättimeen.
Sitten kömmittiin kumpainenkin wällynsä alle. Toinen toiselle sivulle pirttiuä. Toinen toiselle. Ramstetilla oli meillä vakipaikka ja omat oli makuukset tuonut silloin kun oli sovittu asiasta.
Ei sen kummempaa. Aamulla aloitettaisiin savustus. Ramstetin omat myös samaan syssyyn että pääsisi niitä ehtoolla kaupittelemaan.
Huomenna ei plörön plöröä. Olisi oikea työpäivä.
Ranteelle jyrähytti Linksillään. Majoitusliikkeessä oli käynyt tullessaan saunomassa ja nyt sillä oli seviottipuku päällä. Ja kypärä. Ja ajorukkaset. Oli sen verta leuto, jotta selvisi niillä vetimillä.
Tyroksilaatikon nosti riksiltä ja tömäytti porraspieleen kinoksen päälle. Katsoi sillä silmällä pirttiin, että tiesin siinä olevan rautua. Ramstetilla oli selkosissa paikkansa, tähän aikaa kevättä aina rautua. Nytkin oli viivähtänyt toista viikkoa hyvän matkaa.
Outo se oli - hieman, yksinään kulki, ei huuellut menoistaan. Jos joku teki sen kera lähtöä, niin eipä mennyt kauaa kun sillä muuttui suunnitelmat ja se ei lähtenytkään. No eipähän tarvinnut sanoa ei kysyjälle. Kun sitten kysyjällä oli edessä muuta puuhaa, Ramstetille kuin ihmeen kautta siunautui rakonen jossa pujahtaa omille teilleen.
Semmonen otus se tämä kylämies.
Kamusi jo porstuassa. Sysäsin muutaman kalikan hällan kitaan ja kauhoin varinutta pannuun, huljautin perät laskiämpäriin ja latasin uudella veellä pannun ja laitoin sen liedelle.
Tervehdittiin käsipäivää ja kierrätin sen istumaan kahvipöydän kulman taakse. Tähellisimmät joristiin pois ja sitten kun ensimmäiset kupposet oli juotu plörön kanssa, siirryimme uunin liemun eteen raheille polttelemaan.
Molemmilla kiverävartinen.
Mukavasti lämmitti plörö ja uunin suu. Ensimmäiset haiut syvälle, hitaasti, puhumatta - pidätellen, sihuuttaen sitten pois.
Nyt alkoi hiljainen harvatahtinen keskustelu. Ei kummempia asioita, mielipiteen vaihtoa, säähavaintoja. Saaliin arviointia ja muuta.Väliin löysät plöröt sanan juoksuttamiseksi, pirtti iltapäivän auringossa sinisessä savussa sisältä hämärästi erottuen.
Juttu luisti, väliin oli tehty reilummat annokset, mutta kaiken kaikkiaan hyvin sävyisästi rupattelu sujui. Ei kahta puhetta. Ei poikkipuolista sanaa.
Niin se yleensä meillä meni.
Muuaalla huussireissulla vilkaisin tyroksilaatikkoon, rautuja olivat, kilon kahtapuolta, kymmenkunta. Valmiiksi peraatuna niin kuin aina Ramstetilla. Se ei perkeitä selkosista rantteelle raahannut.
Nostin lootan varmuuden vuoksi varjon puoleen. Pakkasta oli muutama pykälä. Hyvin ne siinä pärjäisivät. Tänään tissutellaan ja huomenna savustetaan ne talteen.
Ehtoo oli jo pitkällä kun havaihdumme hiukomiseen. Siirryttiin jälleen pirtin pöydän tykö. Nostelin siihen kaapista ruisleipää, voipaketin ja mustikkasoppaa päälarin.
Porstuan kontturista hain puoliksi syödyn savustetun sianliikkiön, pistin sen leikkuulaudalle. Siinä kaikki. Aloimma täydentämään vatsan esittämiä puutteita.
Kyllä tuommoisella tehoiskulla äkkiä saa mahalaukun vaiti. Pari leivän ylistä viipaletta, sille kuormaksi kunnon kerros voita ja kuormapeitoksi puolentuuman paksunen siivu sian pöystiä.
Ei kaipaa juurikaan mitään monimutkaisempaa kommervenkkiä. Tuolla hyvä. Mustikkasopalla huuhdellaan muru kurkusta.
Kuuntelimme yhdeksän uutiset radiosta ja kun ei kummempaa ollut, teimme yömyssyt ja hurautimme ne käkättimeen.
Sitten kömmittiin kumpainenkin wällynsä alle. Toinen toiselle sivulle pirttiuä. Toinen toiselle. Ramstetilla oli meillä vakipaikka ja omat oli makuukset tuonut silloin kun oli sovittu asiasta.
Ei sen kummempaa. Aamulla aloitettaisiin savustus. Ramstetin omat myös samaan syssyyn että pääsisi niitä ehtoolla kaupittelemaan.
Huomenna ei plörön plöröä. Olisi oikea työpäivä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
....
....
....
Tuomitsen jyrkästi sekä kuvan että tekstin! Siksi, että tulee niin sairaan nälkä ja ikävä Inarin vastasavustettua siikaa!
VastaaPoistaAkka *nam!*
Akalle:
VastaaPoistaSyy on kokonaan Keskustapuolueen, mutta meillä
täytyy olla hyvin ristityn vastuu näitä värkätessä
ja lueskellessa.