torstai 14. huhtikuuta 2011

HÄLLÄ VÄLiÄ


HÄLLÄ VÄLiÄ

Vaellan syvissä mietteissä auvoista sielunmaisemaa
haihattelevan ajatusvuoni lempeänä seurauksena.
On orastava kevät,
siipiniekat pukeutuneet taattiin tyyten;
vissistä syystä.

Huojuva polku jota talsin,
tahtoo väliin mennä menojaan;
silmät-kiinni-matkani muistuttaa sokean hapuilua.
mutta liike on tärkeintä - eteenpäin meno,
muulla hällä väliä,
tuleen ei saa jäädä makaamaan.

Vääjäämättömästi kuin kalma eläväiselle,
näitä sanoja tipahtelee perä perään;
vain vähän on järjestyksen muuttamista,
suurin piirtein kohdalleen syntyvät tyhjästä.
Tuomaria ei tarvita.
Eikä viemäriä.
Vähiten juomaria.

Muutamaa on tönäistävä hymysuin - olehan siinä;
liian innokkaasti pukkaa ja useaan kertaan.

Lopulta laitan sen hattuhyllylle odottamaan,
tai pölyttymään ajan harmaan seitin alle.
hällä väliä - uusia rakkaita lilluu humeettivesi pullollaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Tämähän olisi sopinut myös siihen aiheeseen, miten runot syntyvät. Sympaattinen juttu! (Minullekin käy aina välillä niin, että jotkut sanat pukkaavat liian innokkaasti vähän joka väliin ja niitä täytyy vähän toppuutella.)

    VastaaPoista
  2. Carelianalle:
    Jo vain killa. Tänksis sanoistasi. Toppuutella täytyy, muuten menee rytmi sekasin.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi