perjantai 22. huhtikuuta 2011

PiLLUPÄREiTÄ


PiLLUPÄREiTÄ

Pitkäperjantailla ja pillupäreiden puuhantaprosessilla on vuosituhantinen suomalais-ugrilainen perinne. Tosin tuo mustakaapujen pääsiäiseen liittyvä pitkäperjantai on tuontitavaraa vain niukin naukin tuhannen vuoden takaa kun taas suomalais-ugrilainen tapa on ikiaikainen.
Molempia yhdistää kuitenkin yksi asia, perusperiaate - otollisen ajan laskeminen.
 
Mainittakoon tässä, että normaalinen, perinteisen kattopäreen pärepuu kaadetaan jo talvella, mieluummin tammikuulla, kun puu on kuolleessa tilassa.

Sen sijaan pillupäreiden ottoon valmistautuminen, kuten myös laskeutuminen pääsiäiseen lasketaan kuusta seuraavasti:
Kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai on pääsiäinen, mutta pillupäreillä saman kriteerin päivä on  jo perjantai, siis eräänlainen aatto,  joka on se varsinainen toimintapäivä, johtuen perinteisen saunomisajankohdan vakiintumisesta muinoin lauantaiksi.

Koska parahultaisesti vaalien jälkeisenä päivänä, maanantaina 18. kuluvaa kuuta ja -vuotta, oli täysikuu, niin tänään perjantaina 22. huhtikuuta on pärehommiin ryhdyttävä mikäli niitä mielii frouansa iloksi saattaa Ukonjuhlassa. Entisiä on meilläkin vain kahmalollinen kaikki tyynni,  itse asiassa parhaat päältä vietynä.

Onneksi on somimoilleen rapsakka pakkanen, joten karstannetta pitkin tässä on hyvä lähteä kuolpunaan valitsemaan vitukepuita.
Jos joku tästä innostuu omaa frouaansa ilahduttamaan niin huomautanpa, että kuolpunaan (tai metsään) saavuttaessa on muistettava pysähtyä. On tehtävä kynsitulet tervastikuista ja savun läpi puhaltaen lausuttava yhdellä uloshengityksellä panosanat:
"Painu pois pershenki, tule vilpoinen vituke, painimeksi pillun päälle, rohtimeksi raon etehen."
Vasta tuon jälkeen on sopivaa astua kuolpunan sisään.

Käkkäräiset aihkipuut eivät sovi; pitää olla ahnaasti kasvavaa nuorta puuta, hoikkaa ja soukkaa, vähäoksaista ja suoraa ns. "kynttiläpuuta", joissa ei ole yhtään lenkoa tai lylyä. 
Sitä on oltava tyvestä ainakin parin sylen mitta. Paksuutta kaatokohdassa 4", mieluummin 5". Ensimmäisen sylen kohdallakin vielä  3½"-3".
 
Täällä Ultima Thulessa on useimmiten tyytyminen yhteen syleen - sahamiesten sanoin kuusjalkaseen. Loppu menee polttopuuksi.
Onneksi täällä sentään näilläkin vaatimattomilla resursseilla  pystyy olemaan vihreempi kuin kokonainen Vihreä puolue yhteensä näissä luomuasioissa. Kuten nyt tässäkin vituke-asiassa.
Meillä ei peflettejä osteta niiden monimutkaisen, energiataloudellisesti suuren hukan takia. Aito luomu on sentään sitä luomua johon kaupunkivirheet eivät ikuna kykene.

~~~~~~~~~~~~
Paljonko pitää olla runkoja katsottuna siihen kuuluisaan mittaan "tuhannen pillun päreet"?

Optimi tapauksessa tällä perällä, siis jos löytää 5" tyvipuita em. edellytyksin, saadaan pillupäreitä seuraavasti:
Kuusjalkasesta 3 pölkkyä a´25kpl ja 3 pölkkyä a´20kpl elikkä yhteensä ka 90 pärettä. Käytäntö on osoittanut, että ka 70 ehtaa pärettä.
 
Tästä pääsemme purkamaan yhtälön. Tuhannen pillupäreen varaston saavuttamiseksi tarvitsemme siis 1000 jaettuna 70 = 14,3 pölkkyä. Käytännössä kannattaa ottaa 15 pölkkyä.

Kun on aamupäivä kierrelty arvioimassa puita ja tietty merkitty jokainen ehdolle pantu, niin puolisen jälkeen otetaan konesaha ja huitastaan asianomaiset nurin ja pätkitään saantokohdistaan poikki.
 
Ne saavat kuivua paikoillaan kevääseen - aina kesäkuulle asti, Ukonjuhlan alle, jolloin tulee paras höyläysaika - lämmin ilma ja jolloin niitä tarvitaan morsius ym. muihin riitteihin vihityn lihan lisäksi.

Tässä kohtaa on huomautettava, että höylääminen on myöhäsyntyinen teollistumisen ajan tuoma länsimainen hapatus, warhemmin päreet aina kiskottiin.

~~~~~~~~~~~~
Muutama sananen tai pari vitukkeiden historiaa:
Pillun päreitä käytettiin vielä ennen itsenäistymisen aikaa, ennen laudeliinojen keksimistä, saunoissa naisten alapään suojana. Ymmärrettävistä syistä olosuhteet tuohon ajast'aikaan olivat hygienian kannalta erittäin puutteelliset, josko edes hygienia-sanaa oli keksittykään, mutta silloisten kansaparantajien wiisaus oli havainnut pillupäreet oivalliseksi käytännöksi.

Pillun päreet eli nämä "vitukkeet", kuten niitä tuolloin kutsuttiin tehtiin tavallisista männyistä vuolluista päreistä muotoilemalla ne naisen omien muotojen ja käyttötarkoituksen mukaan.
 
Vöyrimmät isännät tosin panivat renkinsä kiskomaan rouvillensa päreet lempeämmästä haapapuusta. Muotoilun ja sovittamisen toki ymmärrettävistä syistä hoitivat kuitenkin itse - etupäässä, koska frouan takapäästä oli kyse.
 
Korkeimmalle tämä vitukekulttuuri levisi Åbossa, jossa ruåtsalaislähtöiset siniveriset kiskottivat frouviensa vitukkeet omenapuusta.
Tiedetäänpä vanhimmista historiankirjoista lukea, että jaloimmat herrat kiskottivat jopa kalliista tuontipuusta kanelista, yltiöpäisimmät jopa santelista.

Meillä frouan kera tyydymmä ihan tavalliseen suomalaiseen mäntyyn. Juuri niin. Siihen samaan johon politikat ovat hakkaamassa päätään par'aikaa.
 
Jostakin sattui silmääni, että aina Epsanjaa ja Portugalia myöten kasvaa tämä oivallinen mäntypuu. Tulevaisuus on siis siltäkin osin turvattu jos suomalainen päänhakkuupuu ehtyy kesken leikin.



Oh-show-tah hoi-ne-ne

Painu pois pershenki, tule vilpoinen vituke, painimeksi pillun päälle, rohtimeksi raon etehen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi