torstai 28. huhtikuuta 2011

SEESTYESSÄ


SEESTYESSÄ

Ne heräävät orastavaan aamunkoihin,
uinahtavat ehtoon lempeään syliin;
laulurastaan huilun liruttelu kuusen latvassa
saattelee koko kirjon Höyhensaaren siniseen hämyyn
virotakseen uudestisyntyneenä taas huomeneen.

Ajan ehtymätön kiertokulku rullaa
ikuisuuden päättymättömällä kehällä.
Näyttää jokaiselle vastaanottavalle,
sielunsa avaavalle auvoiselle yksinkertaisen totuuden;
asettaa värimaailman aistinten maisteltavaksi.

Värit,
luonnon tyhjentävä ilmaisu kauneuden kokemiseen,
lahja täydellisyyden toteamiseen koko eletyn elämän
harmaimmista harmaimpinakin päivinä,
jolloin vain pelkät sävyt erottuvat toisista moisista
joitakin oikkuja lukuunottamatta.

Mutta sitten ikävän mentyä,
seestyessä,
oitis hyökyvät esiin värisävyjen runolliset kuorot;
taivaankannen suuret siniset,
tunturien ultramariinit, metsänvihreät
ja järvien sinihopeisina siintävät selät.

Koko Ultima Thulen kauneus puuntavien pilvien alla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

6 kommenttia:

  1. Särestöniemen velhon väreistä puhumattakaan.

    VastaaPoista
  2. Helanes'lle:
    Aivan, niistäpä juuri, aiheuttavat kylmiä väreitä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, maalaat Isolla Pensselillä, värit ja sävyt!

    VastaaPoista
  4. Arille:
    Meillä pohjoisessa kaikki on suurta, tunturit, taivaat ja järvet...

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi