SAMA SANOiKSi PUSERRETTUNA
Tänään ei taida syntyä kummostakaan tarinaa. Noi-taakan nuoli osui äkin yllättäin selkäpiihini vaikka kärsimysviikkoon oli vielä pari tuiki tavallista, oivallista kalastusviikkoa jäljellä tuolloin kun yltiöpäisesti kurkotin ja nostin ahkiota kuormasta.
Ja sehän nyt selvääkin selvempi, että minä itse olin tilanteeseen aivan syytön. Myös poliittisesti.
Tiedän, tiedän - onhan koulussa jo heti Lumisodan jälkeen humettiin istutettu siemen, että iniminen ei ole rana eli nostokurki.
Ja hyvin se on itänyt kuin myös kasvanutkin, mutta vahinkoja sattuu ukon tötteröille. Iän myötä humeetti alkaa hapristumaan ja se mikä vielä eilen oli tuoreena humeetissa, ei välttämättä tänään ole siellä lainkaan tai jos onkin, niin wahvassa homeessa.
Kipeäksi raadon vihlaisi lempo niin, jotta toiminut olen haavoitettuna enkelinä kokonaisvaltaisesti viikonlopun yli ja yhä näyttää, että kärsimysnäytelmä vaan jatkuu. Onneksi sentään antaa nukkua sen vähän minkä Höyhensaarimaailmaa tarvitsen.
Kyllä minä hyvin runsaasti ymmärrän että lähes kaikki pitävät draamasta, mutta tähän minä nyt en itse haluaisi tämän enempää osallistua.
Kiroilemista, sadattelua, manailua on niin pirun vaikea estää tekstiin tulemasta, sen verta näpeästi sieppaa. Tässä menee moniaita hyviä juomustuspäiviä hukkaan tämän takia venkoillessa.
Jotenkin vain tuntuu, että kiroilu auttaa.
Itse asiassa tunnen sangen monta hyvää, oivallista, erinomaista kiroilijaa joilta sadattelu sujuu kuin vettä vaan. Se on rumaa, vulgääria - ei korrektia, sanovat hienot minkkiturkkiset akat ja koukistavat pikkirilliään, hörppäävät valkaistua viiniä pikareistaan ja hivuttautuvat näiden tuhmien poikien läheisyyteen.
Muuankin hurjapäinen ammattiveljeni hamasta nuoruudestani uskoi runsaan sadattelun auttavan joka paikkaan. Etenkin jos oli vielä Valmetin lippalakki jostain - vaikkapa omasta päästä heittää peliin, siis maahan ja talloa sitä ja samalla karjua:
"Voi tuhannen perkelettä, saatanan, saatanan, saatana!".
Vaan niinpä vain Valmetti useimmiten karahti kiveltä pois seuraavalla yrittämällä ja homma jatkui.
Onneksi suolivyöllä kiristetty vaimon ammattiliiton kiiltokuvalehti selkäpiille taitettuna toimii tällä erää oivallisena rangan tukena. Ropit pitävän huolen, ettei särky tee tyyten levottomaksi, vaikkakin mitään täyspäistä ei kyllä tänään synny, sen verta juilivan tuntuu. Onko muutoin syntynyt ilman kipuakaan - sitä äsken kiikkustoolissa harkitsin.
Nenäliinan kokoisia räntäläystäkkeitä mättää taivaan täydeltä harmaata mielentolaa somasti täydentäen. Ei tuonne osaa päästää koirujakaan. Pidätelkööt poudempaan hetkeen.
Tässä istun ja kykötän - omnia mea mecum porto - kannan kaiken omani itsessäni. Jos en pian pääse vaivastani näette loppuviikosta häkkiin vangitun kotkan (suden) lentävän. Häkkeineen.
Ja sehän nyt selvääkin selvempi, että minä itse olin tilanteeseen aivan syytön. Myös poliittisesti.
Tiedän, tiedän - onhan koulussa jo heti Lumisodan jälkeen humettiin istutettu siemen, että iniminen ei ole rana eli nostokurki.
Ja hyvin se on itänyt kuin myös kasvanutkin, mutta vahinkoja sattuu ukon tötteröille. Iän myötä humeetti alkaa hapristumaan ja se mikä vielä eilen oli tuoreena humeetissa, ei välttämättä tänään ole siellä lainkaan tai jos onkin, niin wahvassa homeessa.
Kipeäksi raadon vihlaisi lempo niin, jotta toiminut olen haavoitettuna enkelinä kokonaisvaltaisesti viikonlopun yli ja yhä näyttää, että kärsimysnäytelmä vaan jatkuu. Onneksi sentään antaa nukkua sen vähän minkä Höyhensaarimaailmaa tarvitsen.
Kyllä minä hyvin runsaasti ymmärrän että lähes kaikki pitävät draamasta, mutta tähän minä nyt en itse haluaisi tämän enempää osallistua.
Kiroilemista, sadattelua, manailua on niin pirun vaikea estää tekstiin tulemasta, sen verta näpeästi sieppaa. Tässä menee moniaita hyviä juomustuspäiviä hukkaan tämän takia venkoillessa.
Jotenkin vain tuntuu, että kiroilu auttaa.
Itse asiassa tunnen sangen monta hyvää, oivallista, erinomaista kiroilijaa joilta sadattelu sujuu kuin vettä vaan. Se on rumaa, vulgääria - ei korrektia, sanovat hienot minkkiturkkiset akat ja koukistavat pikkirilliään, hörppäävät valkaistua viiniä pikareistaan ja hivuttautuvat näiden tuhmien poikien läheisyyteen.
Muuankin hurjapäinen ammattiveljeni hamasta nuoruudestani uskoi runsaan sadattelun auttavan joka paikkaan. Etenkin jos oli vielä Valmetin lippalakki jostain - vaikkapa omasta päästä heittää peliin, siis maahan ja talloa sitä ja samalla karjua:
"Voi tuhannen perkelettä, saatanan, saatanan, saatana!".
Vaan niinpä vain Valmetti useimmiten karahti kiveltä pois seuraavalla yrittämällä ja homma jatkui.
Onneksi suolivyöllä kiristetty vaimon ammattiliiton kiiltokuvalehti selkäpiille taitettuna toimii tällä erää oivallisena rangan tukena. Ropit pitävän huolen, ettei särky tee tyyten levottomaksi, vaikkakin mitään täyspäistä ei kyllä tänään synny, sen verta juilivan tuntuu. Onko muutoin syntynyt ilman kipuakaan - sitä äsken kiikkustoolissa harkitsin.
Nenäliinan kokoisia räntäläystäkkeitä mättää taivaan täydeltä harmaata mielentolaa somasti täydentäen. Ei tuonne osaa päästää koirujakaan. Pidätelkööt poudempaan hetkeen.
Tässä istun ja kykötän - omnia mea mecum porto - kannan kaiken omani itsessäni. Jos en pian pääse vaivastani näette loppuviikosta häkkiin vangitun kotkan (suden) lentävän. Häkkeineen.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
....
....
....
En halua satuttaa sinua lisää, mutta taistelee se talvi ja kevät immeisen kropassakin tähän aikaan. Onneksi on apu lähelläsi. Ajatuksesi kulkee kuin partaveitsi siedätyshoidosta huolimatta! Levollista aikaa!
VastaaPoistavatukka
Vatukalle:
VastaaPoistaNooh, en usko talvella olleen siihen mitään, mutta laiskuudella kylläkin.
Ruoto jämäköityy kun pääsemmä korujen kera polkasemaan kuolpunaa kunnolla.
Aamuin illoin.
Ajatuksen on nyt kuljettava, heimoa nyletään pahimman mukaan.
Muutoin levollisin mielin.
Nylky ja polku vistottaa, vaan parhautta se on ajan oloon. Heitä hurjapäinen toiminta ja makaa, minkä kestät.
VastaaPoistaKahtele taivaalle ja kerro mitä näet, sanoi Ukko-Paavo.
Sillä pitkällä silmällä, vaikka.
OK'lle:
VastaaPoistaKiitän ajo-ohjeesta, hellittää jo, vielä kuitenkin varottava.
Mutta tallennan tämän v-mäisen kipukokemuksen tatuoimalla nahkaan.