keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

KEVÄÄN SEITSEMÄN HETKEÄ (7.)


KEVÄÄN SEITSEMÄN HETKEÄ (7.)

Piekana piirtää rataa taivaanpiiriltä maanpiirille,
siirtää eetoksen tunturin yksinäiseen hiljaisuuteen,
kiiren päällä pelmahtavaan kiirunaan
joka jäykistyy liikkumattomaksi kinoksen nokaksi.

Huuto kiirii,
riipii kontiaisten ja sopuleiden selkäpiitä,
karauttaa tuskanhien,
juoksuttaa kusiaisia
ja panee kaivautumaan kivenkolosta turpeeseen.

Pian ketään ei ole paikalla laikukkaalla kupeella,
vain tasainen hiljaisuus,
väliin kasahtelevine hangen räystäkkeinä.
Pulmusetkin vielä tien ravien pälvillä
ja hyvien ihmisten rantteilla jyvästelemässä;
jo hyvästelemässä lyhyen tapaamisen jälkeen.

Tämä on hyvä hetki sielun matkustaa,
näkyy kauas rajan taa.
Ennakkoluulottomasti voi leiskauttaa yli,
kukaan ei tarkista mielikuvitukselta passeja,
koukkaus sinne tai tänne onnistuu,
ilman maastoliikennelupaa.

Havahdun tuulen tönäisyyn - kierähdän,
hattu tuiskahtaa kallaaseen ja vierii pois.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi