MANTELiTUMAKKEEN PÄÄHÄNPiSTOS

MANTELiTUMAKKEEN PÄÄHÄNPiSTOS

Maailmaan joka oli jo ennestäns' täpötäynnä, syntyi joka päivä uusia tarpeettomia, eilispäivänä taas kerran ihan roppakaupalla lisää.
 

Rauno E. M. (Einari Makarias) Reppana sadatteli. Sulki muovisen, lasisilmäisen laatikon, josta näkyi kuva ja kuului ääni, manuaalisesti painokytkimestä. Hän pelkäsi palon alkavan hetkellä millä hyvänsä, jos laite jäisi omine valtoineen päälle. Noista teknisistä vempaimista kun ei tiedä. Liian monta selittämätöntä tupsahdusta on sattunut tilastojen mukaan.
 

Sitä paitsi tilastot eivät suojele, kierrä tai kaarra yksityistä erityistä henkilöä vaikka se kuin eläisi kohdalleen - vaikka pilkulleen. Kohtalo osaa sattua silti paikalleen - tulla pyytämättä ja anomatta vaikka edellisestä onnettomuudesta olisi vasta vain hetki.
Tästä oli yksineläjä Rauno E. M. (Einari Makarias) Reppanalla kokemuksia warhemmalta ajalta, jo ajalta ennen €U-uskovaisten ristiretkeä Suomeen.

Rauno pöyhi makuukset, kauhoi varimassa olleesta kattilasta annoksen vettä pannuun ja pisti tuokioksi kaasulle. Kun alkoi porahtelemaan, väänsi ortodoksisesti venttiilin nollille, kaasi veden kaakaopedillä pohjustettuun mukiin. Nosti kipon pöydän kulmalle ja lähti piipahtamaan piipillä ulkona. 

 

Tietysti hän sitä ennen mennessään pujotti porstuan pimeässä nokialaisista varttamalla terätyt koipiinsa. Tähän käyttötarkoitukseen Nokiaa saattoi kyllä kernaasti suosittaa. 

Pihan perillä rimputteli wanhempien miesten tapaan tovin saadakseen viimeisetkin tipat hyödynnettyä. Laski samaan syssyyn pahentunutta ilmaa.
Palattuaan hörppi jäähtyneen kaakaon, huuhteli mukin ja jätti likoon tiskipöydän kulmalle.

Tulisijassa hehkui vielä pieni kytö, ohut savun kiehkura kiemurteli hormiin. Rauno E. M. istahti rahille. Kääräisi tottuneesti sätkän käsipelissä. Muikisti huuliaan ja tökkäsi tötterön sijalleen, kurotti kekäleen ja antoi sytön.
 

Posket lommoilivat ja tasaantuivat vuoron perään, tupsuttamista oli enemmän kuin aktiivipolttamista tämä hartaushetki, mutta ei ollut raaskinut lopettaa mukavalta tuntuvaa tapaa sen vuoksi, että sellaista suorastaan käskettiin tehdä.
Tuhkasarvi törrötti jo kaareutuvana kun hoksasi karistaa, kiskaisi vielä muutaman savun ja nakkasi pätkän menemään.

Eipä siinä sen kummempaa, pienessä tuvassa, lähes keskiyöllä, yksin eläjä. Nousi rahilta, kuopaisi muniaan ja kääntyi lavitsan suuntaan. Köllistyi päiväpeiton virkaa tekevälle harmaalle villahuovalle. Pelmuutti pieluksen pöyheäksi ja kävi pitkälleen.
 

Siinä jatkoi, selkäpiiltä käsin, tummia katto-orsia tuijotellen nukkumatoimien keskeyttämää akkilointia seuraamansa vaalitoimituksen ääntenlaskennan tuloksista.
 

Eikä tullut sen viisaammaksi vaikka kuin tulosta pohti. Ei tullut ja lopulta nukahti henkisesti haavoittuneena ensin kevyeeseen, sitten syvään uneen. 

Nopeiden silmänliikkeiden univaiheen (Rapid Eye Movement)  alkaessa alkoi ottaa ääneen kantaa tuloksesta. 

 

Toviksi aikaa sitä pysähtyi permannolla eeskahtaalle juoksenteleva metsähiiri kuuntelemaan, mutta kun sanailu kävi siivottomaksi, suorastaan törkeäksi panetteluksi, se ensin punastui, kipaisi  sitten nopeasti koloonsa. Tukki kolonsa suun heinätukolla ja jäi odottamaan taivaankannen putoamista.
 

Niin voimallista oli Rauno E. M. (Einari Makarias) Reppanan reagointi viime kädessä, siis kun tolkku ei ollut kontrolloimassa käytöstä poliittisesti korrektiksi.

Aamulla, herättyään, tulen ja nokipannun ääressä tuores uni yhä muistissaan, mietti Rauno E. M, että eikö valhe, petos, vääristely ja osatotuus pikemminkin kuin totuus, ole pysyvämmin vaikuttanut viime vuosikymmeninä yhteisömme inimisten kohtaloihin ja tolaan?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä tarina ainakin 4 ystävällesi TÄSTÄ!

........

Ah - miten ne kiinalaiset sanovatkaan - kun sormi osoittaa kuuta, typerys katsoo sormea!