RiHVELi

RiHVELi

Kirjoitan ilmaan tekstiä,
haparoivin sormin koukeroin taivaanpiirin rihvelille;
hajamielisesti,
silloin tällöin suttuja pyyhkien,
vastuuttomasti haihatellen,
väliin onnesta nyyhkien.

Mielikuvitukseni loikkasi jokunen tovi sitten
Tanssimasaaren ahteelle;
humpailkoon siellä,
eipähän ole tiellä.

Punon runoa lumoontuneena Jullamon jäällä,
Aittasaaren lanteella;
peltipailakan päällä teepaitasillani loikoen.

Katselen siintäviä metsiä,
auringon kiloa vaarojen kallailla.
Varjojen sineä parmaissa,
kurujen pohjilla.

Huikaisevan valon läpi kuulen tuulen alta hiljaisuuden,
sen äänettömät sanat koskettavat,
suorastaan riipaisevat kylmät väreet hipiälle,
pörhistävät karvani
ja se mikä tulvii aistimista sisään humeettiin,
syöpyy iäksi sinne.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!