SAVUNTUOKSUiSTA KYKÖTTÄMiSTÄ

SAVUNTUOKSUiSTA KYKÖTTÄMiSTÄ

Tulenkarvainen taivaanpiiri kiertonsa lopulla;
vielä parikymmentä kertaa
ja sitten yö katoaa keräämään voimia pimeän syliin,
palatakseen hillojen valmistuessa kypsyttämään ne
poimittavaan kuntoon.

Työtä yöllä kyllä piisaa,
hillain perään seuraavaksi mustikat on päästettävä
lataamaan kiehtovat arktiset arominsa
asumattomien selkosten huomasta.
Sittemmin muut; juolukat, puolukat, kaarnikat.

Sitä ennen kuitenkin väliin utuisat ehtoot
sumun piilottaessa tunturit taivaankanteen;
vuoroin seesteiset,
kuulaan läpinäkyvät myöhäillat tähtiloistossaan,
lämpimän puolelle piipahtaneen yön syleilyssä.

Valuminen vihertyvän alkukesän hereään,
kasteisen odelman tuoksuiseen helmaan
lempeän tuulen laheassa selässä.

Se on joen ahteella ruo'ikon kahinan kuuntelemista,
sotkan siipien vihellystä rantasipin säestyksellä.
Savuntuoksuista kyköttämistä tulen äärellä
leppoisia hölynpölyjä jutellen;
kuksallisella kahvia ryyditettynä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!