torstai 7. huhtikuuta 2011

HANKiKANNOLLA


HANKiKANNOLLA

Olen uhrannut yhden viattoman käkkärän auringolle,
riipinyt siltä oksat oman mukavuuteni tähden;
tehnyt turhaksi sen - kenties,
jopa vuosikymmenten sitkeät ponnistelut elämästä
ankarissa elinolosuhteissa tunturin kupeessa.

Nyt se ponnistelee häpeällisesti nöyrrytettynä
peräpääni alla estääkseen nuoskan lumen
kastelevan vaikutuksen - vaiti, tyytyen kohtaloonsa,
omistautuen osaansa.

Heijastukset peilaavat jättimäisestä kentästä,
hohkaavat välkkyviä säteitä
äärettömästä määrästä lumikiteitä;
muuntuvat yhteisesiintymisellään kiloksi,
johon tuijottamiseen silmä helposti kyltyy
väistyen muualle.

Samat hehkuvan kentän säteet - loiste,
saa talven ja ryysyjen alta esiin kuoriutuneen
kalpeimmankin nahkan ottamaan väriä,
ahmimalla suorastaan - etten sanoisi.

Niin, että herkkähipiäisimmät punoittavat
ja ahavan parkitsemat tummenevat entisestään
mustemmiksi menninkäisiksi;
murjaaneiksi suorastaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

7 kommenttia:

  1. Tämä oli owallinen, niinkuin sen merkitsinkin.
    Nauratti varsinkin nuo kaksi viimesistä riviä.

    VastaaPoista
  2. Ei muuta kuin ihanaa kevättä kaikelle kansalle. Valoa. Valoa.

    VastaaPoista
  3. Esa Suomaalle:
    Tänksistä vaan.

    Hihoille:
    Samoin sille perälle. Valoa. Valoa.

    VastaaPoista
  4. Helanes'lle:
    Varotaan niin kauan kuin on mahdollista.

    VastaaPoista
  5. Mukavaa, kun joku vielä puhuu hankkantosista.

    VastaaPoista
  6. Ainolle:
    No täällä niitä nyt sattuu tällä erää olemhan. Siksiki.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi