VUOSiTTAiNEN LENŠU

VUOSiTTAiNEN LENŠU

Metsän läpi siilautuva valo tulee
ikään kuin imupaperisten lamellien läpi
mystisenä aaltoilevana virtana;
kultaa sattumoisin kohdatessaan ensimmäiset
orastavaa alkusyksyä ennakoivat korsien latvatupsut.
Ovat - hupsut, luovuttaneet ennen aikojaan,
vuosituhantisten kokemusten perusteella.

Mutta yhä elämä jatkuu kaukana Ultima Thulessa,
tosin jo osin kapenevalla urallaan.
Voimallinen siipiniekkojen muutto on käynnistymässä,
ensioireita lentelee eeskahtaalle levottomina,
fanffaarit kajahtelevat lompolon pahtaitten välissä.
Kirut kiirivät taivaanpiirillä.
Lähdön levottomuutta.

Taikamarja mustikka valmistuu hillasadon päälle,
puolukoiden heimo punastuu
ja kivellä istuville koko kesän odotuksen jälkeen;
hetteiset nevat alkavat paljastaa pinkkiä satoaan.

Poroihin on iskemässä taas se vuosittainen lenšu
joka pistää rykimään niin,
että sarvaitten sarvien kalina kuuluu kuolpunasta
siilautuvan valon aaltovirrassa.

Tämä on tätä. Tervatut ahkiot tuoksuvat.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!