KOLMANTEEN POTENSSiiN

KOLMANTEEN POTENSSiiN

Kirpakoita aamuja tirkistää hehkeiden öiden sylistä.
Hiljallensa, hiljallensa,
hiljallensa utuinen taivaanpiirin valo
menettää otettaan yönsyömmellä,
antaa sijaa tumman taivaan läpi pilkistäville tähdille.

Herkkämielisyys valtaa humeetin,
pujahtaa kuin varkain sielun helmalle
ja laittaa mielikuvituksen rakentamaan kuun silloille
hopeiset kaiteet;
väreilevät raiteet unihiekkamyrkyn läpi äärettömään.

Aikeet - tällaisten hetkien yhteissummana,
kahden istuttavalla rantakivellä,
ne on kovin helppo arvata;
käsien asennosta voi päätellä mikä on keskinäisten
sydänten suhde kolmanteen potenssiin,
jos toinen on lantiolla, toinen armaan parmaalla
ja loput yhdessä polvien väliin puristettuna - ujosti.

Se on ikuista tykkäämistä toisesta,
rakastamista siltoja rakentaen syövereiden yltä
tanssimista balettitossuilla elämän tyrskyjen yli.

Ja vuoksen tuomat väärinkäsitykset - ei huolta,
ne valuvat luoteen mukana takaisin käsitysten ulapoille.
Ajelehtivat pois, tai tulevat uudelleen. - ja menevät.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!