KiPiNÄ

KiPiNÄ

Valo kaikkoaa elokuun yön tieltä,
toisella puolen maailmaa salamat pirstovat yön,
säpäleinen taivas loimahtelee kalmakan sävyisenä.
Meillä ei.

Hiljaisuus on silmiinpistävää,
ääntäkään ei kuulu.
Pilvisalamoiden leikki jatkuu pitkälle kajeeseen,
aamuinen koi haihduttaa ne tiehensä
ja kiskoo ylleen sumuhuntua vaipakseen,
sillä lämpötila vajoaa hallanvaaraksi.

Tuli hiipuu nuotiossa,
kipinä piiloutuu ujona tuhkaan,
se ei pärjää valon voimassa huomenelle;
päättää sinnitellä lymyten siihen saakka
kunnes jyrisevässä laavussa virotaan
ja annetaan sille lisää purtavaa.

Tämä hetki - tämä hetki on suden hetki,
nyt joko voitetaan tai hävitään.

Ensimmäinen villasukka liikahtaa,
hyväilee toista kihnuttaen.
Pörröpää nousee,
käsi hamuaa kalikoita ja sysää nuotioon.
Kipinä on onnellinen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!