TULi TALVELLE

TULi TALVELLE

Yö kapenee ohkaiseksi kylmäksi viiruksi;
rohkaisee kultainen taivaanranta yhä haihatuksiin
valon perään - kuulaisiin,
läpikuultaviin utupilviin jängän yllä leijumassa,
tai vaaran kallaassa lakkapäitä hivellen.

Kastepisarat hallan hyydyttäminä helminä
säkenöimässä kuolemaa tekevässä kasvustossa,
eilen niin vehryt ävär,
nyt muuttumassa ruskean laikukkaaksi tunneväriksi.

Syksy saa,
saa vaikka päivät ovat vielä sankareita
reilun puolenkuun verran
ja haikea kauneus ruskan liukuessa esiin
valtaa suruvoittoisalla sävyllään sielun syöverit.

Tuleen ei saa jäädä kuitenkaan makaamaan,
on haettava muuntuvista väreistä voimaa;
väkevät väreet kiitävätkin hermoratoja,
siirtävät tuntemuksia selkäpiitä viiltäen,
linnunnahkaksi pörhistyy iho harjakset töröllään.

Syksy saa tulla,
tilaa on ja voimia,
lisää hankitaan harppaamalla suoraan sen sisään
ja tekemällä tuli talvea varten.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!