tiistai 30. elokuuta 2011

TULi TALVELLE


TULi TALVELLE

Yö kapenee ohkaiseksi kylmäksi viiruksi;
rohkaisee kultainen taivaanranta yhä haihatuksiin
valon perään - kuulaisiin,
läpikuultaviin utupilviin jängän yllä leijumassa,
tai vaaran kallaassa lakkapäitä hivellen.

Kastepisarat hallan hyydyttäminä helminä
säkenöimässä kuolemaa tekevässä kasvustossa,
eilen niin vehryt ävär,
nyt muuttumassa ruskean laikukkaaksi tunneväriksi.

Syksy saa,
saa vaikka päivät ovat vielä sankareita
reilun puolenkuun verran
ja haikea kauneus ruskan liukuessa esiin
valtaa suruvoittoisalla sävyllään sielun syöverit.

Tuleen ei saa jäädä kuitenkaan makaamaan,
on haettava muuntuvista väreistä voimaa;
väkevät väreet kiitävätkin hermoratoja,
siirtävät tuntemuksia selkäpiitä viiltäen,
linnunnahkaksi pörhistyy iho harjakset töröllään.

Syksy saa tulla,
tilaa on ja voimia,
lisää hankitaan harppaamalla suoraan sen sisään
ja tekemällä tuli talvea varten.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Minä olen ihmetellyt mistä noita sanoja löytyy aina vaan luonnon runoiluun? Hienoa ilmaisua. Syntyisiköhän noita runoja kaupunkiympäristössä?

    VastaaPoista
  2. Kiitän ja kumarran.
    Tuuli tuo, mieli vie ja silmä näkee kuinka ne
    roikkuvat odottamassa poimijaansa.

    Ehkä kaupunkiympäristössäkin hetken, vaan
    luulisin sen lopulta tukahtuvan kiviseen oloon.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi