iLMiÖ

iLMiÖ

Kipakka halla pani maan rasahtelemaan jalan alla,
mutta kauniimpi kerrassaan,
suorastaan verraton,
on havuneulanen hyppysissä;
pehmeän, valkeanharmaan nukan saanut siipake,
joka lämpöisten sormien otteessa alkaa sulaa.

Se hetki, pieni mitätön millisekunti - hällä väliä,
se hetki jolloin huuru muuttuu vedeksi,
yksinäisiksi ujoiksi minipisaroiksi,
joiden on heti kokoonnuttava yhteen yhdeksi
ja esiinnyttävä katsojalle kasteena.

Se se vasta on kaunista.
Ilmiö jonka useimmat jättää kokematta,
vielä useimmat kuvaamatta;
vauhdin hurma se on mikä vie
ja pikkiriikkisillä ilmiöillä ei ole mitään sijaa.

Elämä on yksityiskohtien jättämistä tarkastelematta,
suurpiirteistä, isoista kokonaisuuksista koostuvaa
kanssaihmisille esittämistä.
Lavasteita varten haetaan pankkilainaa
ja näytetään mistä reiästä kana kusee.

Luonto jatkaa olemistaan sellaisena kuin on,
haistattaa pitkät lamoille ja taantumille.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!