SUKUKOKOUS

SUKUKOKOUS

Sade jatkuu tiiviinä vuona - losottaa,
koko Esterin suku on koolla,
taivas on kaatanut saavin
kun syöksytorvet sylkevät kokonaisia lätäköitä.

Tie on tulvillaan märkää, kiiltävää vettä,
joka kohoaa sumuna ohi jyrisevän rekan alla
ja tuoksuu tiiselin katkulle nihkeällä iholla.
Perspirantti myöntää tappion
ja vetäytyy häpeämään kainalokuoppaan.

Itse asiassa koko sadevarustus kiirestä kantapäähän
saa kannettavakseen öljyteollisuuden jäämät.
Tie ei maistu, etsittävä suojaa jyleän aihkin juurelta.

Ensimmäisen kerran humeetti tulee miettineeksi
voikohan sadevaatteet pestä?
Jos ne pitävät vettä, niin miten ne kastuvat,
että pesuaine pääsisi liottamaan pakokaasun?

Pohdinta keskeytyy kesken kaiken
kun Ilmatieteen laitos asettaa sateenkaaren
merkiksi kulkijoille taivaan kera tekemästään sovusta.

Sade haihtuu tiehensä,
katku vaihtuu maan tuoksuun,
matka intoutuu juoksuun.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!