TERHENEN TAKANA

TERHENEN TAKANA

Kiireettä siirtelen melaa,
piirtelen tippaviivoja mustan kuvastimen siloon;
pelaan vaivihkaa aikaa,
kuuntelen yön taikaa antaen ajan kulua puhki
suuremmin huhkimatta.
Laiskuus on iloni ja kernaasti nukahdan työn viereen.

Mutta nyt,
kuikan huuto rakkaalleen raikaa yli järvenselän,
kiirii rannalta toiseen kinkerpiiriin,
kertautuu kaiun tahdosta
pelästyttäen sotkaparin viheltävään lentoon
jossakin hämärässä etuvasemmalla,
kello kymmenessä,
terhenen takana.

Vasta kohinan havahduttamana käännyn rantaan
astun valkoiseen santaan,
merkkaan anturoillani omaksi
ja lähetän yhdellä terän iskulla lastun alavirtaan.

Kastun,
niin tohkeissani olen uudesta maasta
kun asian oivallan.

Rakennan ahteelle nuotion
ja sytytän sen haaveista vuolluilla kiehisillä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!