maanantai 12. toukokuuta 2014

VÄKEVÄ ÆGiR


VÄKEVÄ ÆGiR

Jok'ikinen kerta sama auvoisuuden tunne saapuessa
kun sininen ulappa avautuu näkimien alle;
ikään kuin tyyneys ja levollisuus uhkuisi siitä sieluun,
rutistaisi rajuun otteeseensa.

Kertakaikkisen viileää tuta sellaista,
outoa ilmiötä - kummaa jota ei hallitse,
muttei se kummemmin vastaanpanetakaan;
karvat käsivarsilla pysyvät aisoissa,
pörhistelemättä,
vaikka kusiaiset kyllä kipittävät selkäpiitä.

Se vaan ottaa ja vie;
hieman tuntuu adrenaliinin maku suussa,
suonissa kohisee - energia latautuu varmuuden vuoksi.

Mereltä palaavan purkin lämmin jumpsutus tervehtii
satapäisen hurmaantuneen lokkikuoron kera,
saa pysähtymään kesken askeleen
ja nojautumaan silmät kiinni unelmiin.

Vuosisadan hupsuin eetos,
yötäpäivää häilynyt mielen hillitön rienaus,
aave ja haave - siinä edessä ilmielävänä;
talo äärettömän meren ankaran karulla rannalla.

Niin upeaa ettei sitä voi sanoin ilmaista.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi