sunnuntai 25. toukokuuta 2014

LOPSAUTUKSiA


LOPSAUTUKSiA

Meren äärellä astelemisen suuri huikea hetki;
pyhäaamun rauha hiljaisuuden tyyssijassa,
vain vuoksen pehmeät sisäänkääntyneet lopsautukset
sen saavuttaessa yläkuolonsa.

Murtumisten välissä räntajänkien lisääntymisen kihinä;
siinä tuoksinassa luodaan uutta elämää,
noustaan räpiköimään toisen selkään
ja kirutaan hillittömästi.

Miten voikaan veden rytmi
asettaa äänettömyyden niin somiin sykähdyksiin
että hiljaisuus sitten koostuukin
aivan loppumattomasta helminauhasta?

Kuolevainen voi vain koittaa arvailla,
missä on se aikanauhan toinen pää - muinaisuudessa;
miljoonienko vaiko miljardien vuosien päässä?

Sen siunatuksi onneksi,
tällä ranta-ahteella on tilaa mittailla noitakin pituuksia,
myönnettävä toki on,
useammassa palassa sen joutuu tekemään.

Tulevaisuuden loitommuutta ei oikein meikäläisen
matematiikalla kykene edes kuvittelemaan,
saatikka millin tarkkuudella kertomaan - se on harmi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi