SAAKELi SOiKOON
Heräsin wäkevästä unesta,
ennätin vielä soutaa Höyhensaariltakin pois
kuni vasta aloin varovasti tutkiskella siinä levälläni;
särkeekö jotain paikkaa,
vai - onko mitenkään paha olo.
Vaivoja ei tuntunut,
ei sattunut mihinkään - kivuttomat sivutkin;
kaikin puolin muutenkin niin oivallinen tunne
kuin nuorella kollilla konsanaan.
Aamujäykkyyttä lukuunottamatta - niskassa.
Totesin - tutkailtuani;
en ainakaan ole kuollut.
Se oli suuri helpotus - muudan homma kesken.
Olin kai vain sotkeutunut monimuotoisuuteeni syvälle,
takertunut jokaisella ulottuvuudellani siihen;
siitä hontelo ontelo elämys.
Kosminen inflaatio - kysymysmerkki, kysymysmerkki;
saakeli soikoon,
koska takerruin pelkkään muotoseikkaan.
Voi näitä aikoja,
voi näitä tapoja.
Enää eräiden hulluus on toisten terveyden ehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi