torstai 15. toukokuuta 2014

SELVÄ NÄKiJÄ


SELVÄ NÄKiJÄ

Aurinko kamusi taivaanpiirille ja jäi sinne;
yöttömän yön taian tuntee oitis kehollaan,
karvat kyynärissä pörhistyvät,
nahka muuttuu linnunlihaksi.
Iän wanha riitti.

Rumpu lyö kiivaasti,
ohittaa sydämen tahdin - yltyy vaan;
on niin huikea olo.

Sielu irtoaa - lekuttelee piekanana maanpiirillä,
menneisyys vilistää filminauhana.
Lankean syvälle tähän oudon maan valveuneen.

Suuta kuivaa,
pitäisi olla kielen voiteheksi hunajaista mettä,
Fjalarin ja Galarin taikajuomaa,
vaan mistäpä sitä simaista nyt tähän hätään siemaisee.
Yllätys on yllätys - eihän se muuten olisi yllätys;
jok'ikinen kerta.

Perinteet ovat näillä seuduin väkevät,
näkivät muinoin woimajuoman käytölle hyvän syyn;
ankarat olot vaativat ankaraa taistelutahtoa,
muuten ei selviä elämästä hengissä.

Tuntuu kuin linnunrata olisi nyt jotenkin lähempänä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi