lauantai 3. toukokuuta 2014

HUMALA


HUMALA

Ne pilven varjot,
häilyväiset salaperäiset hyväkkäät,
samat jotka lipuvat loputtomana animaationa;
ne jotenkin houkuttavat huikentelevaa päätä.

Kutittavat, koskettavat - liehivät mukaansa;
purjehtimaan, haihattelemaan,
seilaamaan yltiöpäänä Linnunradan aavoille ulapoille.

Ilmiö tunnetaan länsimaisessa tieteessä rakastumisena.

Tuulta haparoivat kuulimet ovat erottavinaan luotteet
vaikka muminan sekoittaa herkästi puiden huminaan;
tulkinta ottaa aikansa,
pidättelee kuni eetos murtaa taian.

Sielun tanssiva tola hereimmillään;
loitsun mystiset sanat kiehtovat - hipovat,
kietovat mieltä hivelevään otteeseen,
esi-isien jumalat vavisuttavat,
huojuttavat humalaan.

Jostain kaukaa tulevaisuudesta ravistaa suven laulu;
menneisyyden suloisen suolaisia sanoja,
pilven palteet punastuvat illan suudelmasta.

Lintu lentää oksalle - loihtii niitä näitä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi