keskiviikko 7. toukokuuta 2014

HUi-HAi


HUi-HAi

Empien leijuvia hiutaleita,
toisinaan syrjäsilmässä pilvin pimein,
kuin joku jumalista ravistaisi höyhentyynyään.

Toisella kertaa näkimen reunalla jokunen haituva;
mieluummin sekin pois päin poistumassa
oikuttelevan henkäyksen selässä toista lempien.

Epävarmuus - säiden saikkaus eeskahtaalle,
sivuryöppyä äärimmäisyydestä toiseen;
ämpyilevyys puhuttaa.

Vaan olisiko muka tasapaksukaan mieleinen,
jos sellaista vaikkapa puolen vuoden annoksissa
paremmistolle elettäväksi sysättäisiin?

Hui-hai - tuskinpa vain,
jo puolen vuoden yhtäläinen helle synnyttäisi
aivan ennenkuulumattoman porinan,
riinpiissit ja muut ilmastointimiehet nousisivat williin.

Ihmisten syyllistäminen nousisi hivauttamisen rajoille;
kaikenlainen heikomman aineksen elämä tulkittaisiin
vakavaksi uhaksi varsinaiselle elämälle.

Vain ylemmissä palkkaluokissa rilluttelu olisi sallittua
ja ilman muuta liemiin mieltyneille taiteilijoille.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi