tiistai 6. heinäkuuta 2010

SUVEN SYLiSSÄ


SUVEN SYLiSSÄ
 
Lasken katseen, luovutan,
suon ajankulun herran huomaan;
tuuppaan kiirun samaan kauppaan,
nojaan ja kallistan pään valkokylkisen koivun runkoon.

Sovitan tarkoin korvani - haluan kokea, tuta,
kuulla kuinka elämän kiihkeä vuo kulkee ylös suonistoa,
kihisee vimmatulla elinvoimalla solukossa;
yhtyy resonoimalla omaani
ja sitten suonistomme sihisevät yhdessä.

Muutumme yhdeksi puuksi.
Olemme yhtä puuta kaikki tyynni.
Samasta puusta veistettynä kahdet ryhmyiset juuret,
toisella maassa ja toisella mielen haihatuksissa.

Klorofyllin tuoksu huumaa leijuen,
hipaisten vehreän lehvästön raukeaa uumaa.

On kuumaa.
Tuulenvirin lempeästä pyynnöstä
monipolvinen korsi taipuu lahealle kaarelle,
orreksi perhosen levätä;
ken tahtoisi harkiten elävän levon evätä.

Kesää varisee onnellisina ajatuksina koivun ritvoilta
nenän päätä hipoen unisten pumpulipilvien katveessa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Oikein oli taas sykähdyttävä ylistys!

    Täälläperällä on myös mahdottoman kaunista...
    Usko tai älä!

    Mukavaa kesää sinne koko pesueelle!

    VastaaPoista
  2. Arjaannelille:
    Kiitän ja toivonta hyvää kesää myön sinne.

    VastaaPoista
  3. Noin se on, noin juuri kesä hyvä. Vaan kaikki ei enää osaa, ei näe. Kaunista!

    VastaaPoista
  4. Valorun valakioille:
    Aivan, kallisarvoien taito on hukkaantunut. Kiitän kommentista.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi