SiLOKSi ELÄMÄN iLTAAN
On kiivettävä.
Sinnikkäästi pinnisteltävä kaikkensa antaen,
niin että huuruiset silmät erottavat vaivoin
umpeen kasvaneen polun nummesta.
Haparoiden.
Huulet murtuneina leppää tirskuen, rikki purtuina,
kuivunut kieli kitaan liimaantuneena,
hampaat tuulen tomusta kirskuen huokaan.
Hikihatussa, nauhaa pyyhkien - välillä kaulaa,
tähyän valtaisaa laajaa aavaa,
maailman uutta kaavaa tällä haavaa,
noustuani ylimmän pyhän päälle.
Nyyhkien,
vastaavaa, yhtä huumaavaa ei ole eteeni tullut.
Ja ulvon kuppikivellä minä huutoni ensimmäisen,
maailman ääriin linnunradan myötä,
taivaanpiirin kosmisiin määriin keskellä yötä.
Haluan sulkea karkeaan syliini sykähdyttävän näyn,
kammita kuvajaisen,
tämän karkuutetun mielen kuvani syvälle sieluni peiliin,
vangita itkuksi paruksi wanhan miehen,
karuksi iloksi, siloksi elämän iltaan.
Sinnikkäästi pinnisteltävä kaikkensa antaen,
niin että huuruiset silmät erottavat vaivoin
umpeen kasvaneen polun nummesta.
Haparoiden.
Huulet murtuneina leppää tirskuen, rikki purtuina,
kuivunut kieli kitaan liimaantuneena,
hampaat tuulen tomusta kirskuen huokaan.
Hikihatussa, nauhaa pyyhkien - välillä kaulaa,
tähyän valtaisaa laajaa aavaa,
maailman uutta kaavaa tällä haavaa,
noustuani ylimmän pyhän päälle.
Nyyhkien,
vastaavaa, yhtä huumaavaa ei ole eteeni tullut.
Ja ulvon kuppikivellä minä huutoni ensimmäisen,
maailman ääriin linnunradan myötä,
taivaanpiirin kosmisiin määriin keskellä yötä.
Haluan sulkea karkeaan syliini sykähdyttävän näyn,
kammita kuvajaisen,
tämän karkuutetun mielen kuvani syvälle sieluni peiliin,
vangita itkuksi paruksi wanhan miehen,
karuksi iloksi, siloksi elämän iltaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi