tiistai 13. heinäkuuta 2010

KESKiKESÄN TUOKiO PiKKULASSA


KESKiKESÄN TUOKiO PiKKULASSA
 
Tuttua tutumpi heinittynyt, siimeinen polku.
Verkkaisin askelin - ikään kuin tolaani tunnustellen,
siirrän raihnasta tomumajaani toivossa,
toivossa että jälleen kohtaan lapsuuteni haamut,
nuoruuteni idolit ja tavoitan menneen ajan hengen.

Jo häämöttää varjoista punainen uksi,
oven akkunassa ylhäällä kukkainen hempeä verho.
Lukin kutoma linnikko tomuisen ruudun takana.

Saranan kirkaisu, askelman narahdus
kun avaan ja puikahdan sisään.
Vapautan itseni turhasta prameilevasta kuoresta.
Aistini avartuvat kun nostan kannen,
muistojen meri tulvii tuimana, wäkevänä vuoksena.

Istahdan - tässä temppelissä ei tarvitse hävetä.
Suoraan edestä tuijottaa Olavi Virta, Kirka yllään,
vasemmalla seinällä hymyää Laila, oikealla Danny.
Ajatus karkaa, mieli ja keho tyhjentyy turhasta.

Olo helpottuu - palaan tähän hetkeen.
Kellastuneen lehden kannessa Jyrki Katainen;
riipaisen sivun, rytistän mytyksi ja pyyhin.
Laupeus valtaa sisimmän, vapauttaa sieluni entoon,
pyrähtämään lentoon - luomisen töihin yöttömiin öihin,
uusiin huomisiin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi